Blogi

Nollatuntisopimukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua viime vuosina – sekä puolesta että vastaan. Keskustelun seurauksena kesäkuun alussa on tullut voimaan lainmuutos koskien nollatuntisopimuksia. Juuri voimaan tulleella lainmuutoksella on tarkoitus parantaa muun muassa nollatuntisopimuksien nojalla työskentelevien asemaa.

Lainmuutoksella on säädetty vaihtelevan työajan sopimuksista, jollainen myös nollatuntisopimus on. Nollatuntisopimuksella tarkoitetaan nimensä mukaisesti, että työntekijän työajan vähimmäismääräksi on sovittu nolla tuntia. Tällöin säännöllinen työaika voi olla sovittu esimerkiksi 0-40 tuntiin viikossa. Lainmuutos koskee nollatuntisopimusten ohella työsopimuksia, joissa työaika vaihtelee muulla tavoin työsopimuksen mukaisen vähimmäismäärän ja enimmäismäärän välillä määrätyn ajanjakson aikana, esimerkiksi 15-30 tuntia viikossa. Lisäksi vaihtelevan työajan sopimusten sääntely koskee tarvittaessa töihin kutsuttavia työntekijöitä.

Lainmuutos tarkoittaa monia muutoksia vaihtelevan työajan sopimuksella työskentelevien asemaan. Seuraavassa esitetään muutamia keskeisiä muutoksia.

Ensinnäkin laissa rajoitetaan sitä, milloin ja miten vaihtelevasta työajasta on mahdollista sopia. Työnantajan aloitteesta ei saa sopia vaihtelevasta työajasta, mikäli työnantajan työvoimantarve on kiinteä. Toisin sanoen vaihtelevasta työajasta saa sopia, jos työnantajan työvoimantarve vaihtelee. Vähimmäistyöaikaa ei saa myöskään työnantajan aloitteesta sopia pienemmäksi kuin työnantajan työvoimantarve edellyttää. Kun vaihtelevasta työajasta on sovittu työnantajan aloitteesta, työnantajan on annettava osana selvitystä työnteon keskeisistä ehdoista tieto siitä, missä tilanteissa ja missä määrin työnantajalle syntyy työvoimantarvetta.

Toisekseen lainmuutoksella on tarkennettu työntekijän oikeutta sairausajan palkkaan. Työntekijän oikeus sairausajan palkkaan syntyy, jos työkyvyttömyysaikaan kohdistuva työvuoro on merkitty työvuoroluetteloon, siitä on muutoin sovittu taikka olosuhteisiin nähden voidaan muutoin pitää selvänä, että työntekijä olisi työkykyisenä ollut työssä.

Kolmanneksi lainmuutoksella otettiin säännös vaihtelevaa työaikaa tekevien irtisanomisajan palkasta. Jos työnantajan irtisanomisaikana tarjoaman työn määrä alittaa viimeistä työvuoroa viimeksi edeltäneiden 12 viikon keskimääräisen työn määrän, työnantajan on nyt korvattava alituksesta aiheutuva ansionmenetys. Muutoksen seurauksena työnantaja ei voi välttää irtisanomisajan palkan maksamista ainoastaan jättämällä tarjoamatta työntekijälle työtä irtisanomisajalla.

Edellä mainittujen lisäksi vaihtelevan työajan sopimuksia koskeva lakimuutos sisältää määräyksiä muun muassa vähimmäistyöaikaa koskevista neuvotteluista, työntekijän suostumuksesta lisätyöhön ja työntekijän kuulemisesta vähimmäistyöajan ylittävistä työvuoroista.

Mikäli tarvitset apua vaihtelevan työajan sopimuksien kanssa tai muissa työoikeudellisissa ongelmissa, kannattaa kääntyä työoikeuteen perehtyneen lakimiehen puoleen. Legimian asiantuntevat juristit osaavat auttaa ja ennaltaehkäistä erilaisia työsuhteen ongelmatilanteita.

Yleensä työsopimukset laaditaan kirjallisessa muodossa, mutta siitä huolimatta työsopimus voidaan tehdä monella muullakin tavalla. Työsopimus onkin vapaamuotoinen sopimus. Se on siis mahdollista solmia missä muodossa tahansa. Työsopimus voidaan tehdä suullisesti, kirjallisesti, sähköisesti tai vaikkapa hiljaisesti. Muotovapaudesta huolimatta työsopimus kannattaa aina tehdä kirjallisessa muodossa.

Muotovapauden ohella työsopimus on lähtökohtaisesti vapaa myös sisällöllisesti. Jos työntekijän työsuhde on voimassa toistaiseksi tai yli kuukauden pituisen määräajan, työnantajan on annettava työntekijälle kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista ensimmäisen palkanmaksukauden päättymiseen mennessä, mikäli ehdot eivät ilmene kirjallisesta työsopimuksesta. Selvityksestä on käytävä ilmi muun muassa työsuhteen osapuolten koti- tai liikepaikka, työnteon alkamisajankohta, määräaikaisen työsopimuksen kesto ja peruste, koeaika, työntekopaikka, työntekijän pääasialliset työtehtävät, sovellettava työehtosopimus, palkan määräytymisen perusteet ja palkanmaksukausi, säännöllinen työaika, vuosiloman määräytyminen ja irtisanomisaika tai sen määräytymisen peruste. Käytännössä ainakin asioista, jotka sisältyvät velvollisuuteen antaa selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, olisi sovittava työsopimuksessa.

Jotta työnantajan ei tarvitsisi antaa erillistä kirjallista selvitystä työsopimuksen solmimisen jälkeen, työsopimus tulee sopia kirjallisesti niin, että työsopimuksessa sovitaan ainakin kaikista edellä mainituista työnteon keskeisistä ehdoista. Mikäli työnantaja noudattaa velvollisuuttaan antaa selvitys työnteon keskeisistä ehdoista, johtaa velvollisuuden noudattaminen siihen, että suullista sopimusta ei kannata tehdä.

Edellä sanotun lisäksi myös käytännön syyt puoltavat kirjallisen muodon käyttämistä, ja toisaalta suullisen työsopimuksen välttämistä. Työsopimuksen kirjallinen muoto palvelee niin työnantajaa kuin työntekijääkin. Suullisen sopimuksen yksityiskohtia voi olla vaikea muistaa ja näyttää toteen. Suullisesti sovitut asiat on helppo muistaa eri tavalla, ja niistä on muutoinkin helppo olla eri mieltä. Suullinen työsopimus vaikeuttaa oikeudenkäynnin lopputuloksen ennustamista, mikäli työsuhteeseen liittyvä kiista etenee oikeudenkäyntiin asti. Silti työsuhteet, joissa on sovittu työsuhteen ehdoista ainoastaan suullisesti, ovat yliedustettuina työsuhdetta koskevissa riita-asioissa.

Jos työnantaja ei halua tai viitsi laatia kirjallista sopimusta, herää kysymys, mahtaako työnantaja olla muutoinkaan tarkka työsuhteen ehdoista. Valitettavasti usein ongelmat työsuhteen ehtojen noudattamisessa kasaantuvat harvoille työnantajille.

Mikäli tarvitset apua työsopimuksen, muiden työsuhteeseen liittyvien sopimusten laatimisessa taikka muissa työoikeudellisissa ongelmissa, kannattaa kääntyä työoikeuteen perehtyneen lakimiehen apuun. Legimian asiantuntevat juristit osaavat ennaltaehkäistä ja auttaa erilaisissa työsuhteen ongelmatilanteissa.

Hyvä lakimies on ongelmanratkaisun ammattilainen, joka osaa arvioida nopeasti, miten tilanne pitäisi päämiehen edunmukaisesti ratkaista. Kokenut juristi ’näkee metsän puilta’ eikä takerru sivuseikkoihin.

Koska juristit ovat oikeudellisia asiantuntijoita, on luonnollista, että hyvä lakimies osaa asiakkaan ongelmaan liittyvän juridiikan. Oikeudellinen osaaminen varmistaa sen, että asiakkaan kannalta merkitykselliset seikat tulevat asiassa huomioiduksi. Näin vältytään tarpeettomilta kustannuksilta ja asian pitkittymiseltä. Asiansa osaava lakimies osaa selvittää asiat päämiehelleen ymmärrettävällä tavalla. Hyvän lakimiehen ominaisuus on myös jatkuva polte itsensä kehittämiseen.

Lakimiehen tärkein tehtävä on toimia päämiehen edun mukaisesti. Lakimiehen on kyettävä näkemään, mitkä toimenpiteet ovat tarkoituksenmukaisia ja pidettävä asiakkaalle koituvat kustannukset kurissa. Pelkkä raudanluja oikeudellinen osaaminen harvemmin tekee kenestäkään hyvää lakimiestä. Lakimieheltä vaaditaan erinomaista ’pelisilmää’, rohkeutta ja kykyä reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin sekä taitoa toimia erilaisten ihmisten kanssa.

Vähintään yhtä tärkeää on sujuva ja viivytyksetön yhteistyö päämiehen kanssa ja se, että lakimies on helposti tavoitettavissa. Moni lakimies saattaa unohtaa, että kyse on myös asiakaspalvelusta. Toimiva suhde asiakkaaseen asettaa hyvälle lakimiehelle monipuolisia vaatimuksia.

Lakimies hoitaa päämiehelleen merkityksellisiä asioita, ja oikeusprosessit ovat monesti jo itsessään stressaavia tilanteita. Siksi on erityisen tärkeää, että asian juridinen puoli on luotettavissa käsissä. Asiakkaan on voitava tuntea olevansa ’hyvissä käsissä’ siten, että asiamies todella hoitaa asiaa. Luottamus syntyy kuitenkin monin tavoin, eikä henkilökemiaa voida jättää tässäkään huomioimatta.

Aina päämies ja lakimies eivät ole samaa mieltä siitä, miten asiassa tulisi edetä. Tällöin lakimieheltä vaaditaan analyyttisyyttä ja neuvottelutaitoja. Vaikka lakimieheltä ensisijaisesti vaaditaan hyvää yhteydenpitoa päämiehensä kanssa, tärkeää on myös yhteydenpito muiden asiaan osallisten kanssa. Päämiehen asiaa on aina ajettava tiukasti. Sovinto on usein kuitenkin kokonaisuuden kannalta asiakkaan edun mukainen ratkaisu. Tällöin lakimiehen diplomaattiset neuvottelutaidot nousevat korkeaan arvoon.

Vastaus kysymykseen on siten moninainen. Jokainen tapaus ja asiakas on erilainen, minkä vuoksi toiselle hyvä lakimies ei ole välttämättä hyvä itselle – ja toisinpäin. Se, onko lakimies hyvä, on viime kädessä kiinni jokaisen tapauksen yksilöllisistä olosuhteista. Edellä sanottu antaa kuitenkin työkaluja hyvän lakimiehen tunnistamiseen.

Vastaus kysymykseen, miksi testamentti kannattaa laatia, on yksinkertainen. Laatimalla testamentin voi varmistua, että kuollessa oma tahto toteutuu mahdollisimman hyvin. Jokaisella ihmisellä on omanlaisensa olosuhteet ja tahto kuoleman varalle, minkä takia syyt laatia testamentti ovat lopulta yksilöllisiä ja hyvin moninaisia. Tiettyjä tyypillisiä syitä testamentin laatimiseksi on kuitenkin mahdollista erottaa.

Mikäli henkilö ei ole tehnyt testamenttia, jaetaan omaisuus hänen jälkeensä lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaisesti. Lakimääräisessä perimysjärjestyksessä omaisuus menee ensisijaisesti omille lapsille. Tekemällä testamentin on mahdollista muuttaa laissa määriteltyä perimysjärjestystä omalta kohdaltaan. Lakimääräisen perimysjärjestyksen noudattaminen saattaakin olla vastoin testamentin tekijän tahtoa. Esimerkiksi, mikäli haluaa avopuolison perivän jotakin,  on avopuolison oikeudesta perintöön määrättävä testamentilla.

Testamentilla voidaan määrätä, mikä omaisuus menee testamentin tekijän kuoleman jälkeen kenellekin. Testamentin tekijä voi näin ollen määrätä, että tietty omaisuus, esimerkiksi kesämökki, menee sellaisille henkilöille, jotka osaavat sitä arvostaa. Testamentilla voi näin ollen ennaltaehkäistä mahdollisia perintöriitoja.

Testamentin avulla voidaan varmistua omaisuuden pysymisestä suvussa. Testamenteissa tyypillisesti määrätään, että perinnönsaajan aviopuolisolla ei ole avio-oikeutta testamentin nojalla saatuun omaisuuteen. Ilman tällaista määräystä on mahdollista, että omaisuus päätyy lapsen avioerotilanteessa hänen puolisolleen.

Perintönä tai testamentilla saadusta omaisuudesta on maksettava perintöveroa. Vaikka testamenttia tehdessä ensisijaista on määrätä, kenelle omaisuuden haluaa kuoleman jälkeen menevän, testamenttia voidaan käyttää myös verosuunnittelun välineenä. Muun muassa testamentin nojalla saatu hallintaoikeus on saajalleen verovapaata. Lisäksi hallintaoikeus pienentää sen henkilön, jonka saamaa omaisuutta hallintaoikeus rasittaa, perintöveroseuraamuksia.

Testamenttia tehdessä on noudatettava muotovaatimuksia, joiden noudattamatta jättäminen voi aiheuttaa ongelmia testamentin pätemättömyyden kannalta. Jotta testamentin muotovirheiltä vältyttäisiin ja testamentin tekijän tahto tulisi asianmukaisesti ilmaistua, kannattaa testamentin laatimiseksi kääntyä lakimiehen puoleen. Legimian asiantuntevat juristit laativat juuri sinun olosuhteisiisi ja tahtoosi sopivan testamentin.

Elämässä tulee eteen tilanteita, joissa ei omista asioistaan enää kykene huolehtimaan, esimerkiksi sairauden, heikentyneen terveydentilan tai ikääntymisen myötä. Edunvalvontavaltuutus on hyvä tapa varautua tällaiseen elämäntilanteeseen. Edunvalvontavaltuutuksella tarkoitetaan asiakirjaa, jolla etukäteen nimetään valtuutettu henkilö, joka hoitaa tulevaisuudessa valtuuttajan omia asioita, jos valtuuttaja ei itse niitä enää pysty hoitamaan. Edunvalvontavaltuutus on tehtävä kirjallisesti laissa säädettyjä muotovaatimuksia noudattaen.

Edunvalvontavaltuutuksella voidaan valtuutettu oikeuttaa edustamaan valtuuttajaa tämän taloudellisissa ja henkilöä koskevissa asioissa. Henkilöä koskevia asioita ovat esimerkiksi terveyden- ja sairaanhoitoon liittyvät asiat. Valtuutuksen nojalla hoidetaan valtuuttajan kannalta erittäin tärkeitä asioita. Edunvalvontavaltuutus käsittää yleensä laajat valtuudet, mutta valtuutus voidaan rajoittaa koskemaan määrättyä oikeustointa, asiaa tai omaisuutta. Valtuutukseen voidaan myös sisällyttää määräyksiä ja toiveita, miten valtuutetun asioita on hoidettava.

Edunvalvontavaltuutus vahvistaa itsemääräämisoikeutta silloin, kun valtuuttaja ei itse pysty enää asioitaan hoitamaan. Edunvalvontavaltuutus mahdollistaa sen, että omat toiveet ja määräykset tulevat huomioiduksi, mutta samalla omien asioiden hoito on joustavaa ja luotettavaa. Edunvalvontavaltuutus ei rajoita itsemääräämisoikeutta ennenaikaisesti, eikä se tule voimaan, ennen kuin se on tarpeellista. Valtuutus tulee voimaan, kun valtuuttaja on tullut kykenemättömäksi hoitamaan omia asioitaan, ja valtuutus on hakemuksesta vahvistettu maistraatissa. Vaikka edunvalvontavaltuutus on laadittu, on mahdollista, ettei sitä tarvita lainkaan, jos kyky hoitaa omia asioita säilyy koko elämän.

Edunvalvontavaltuutuksella voidaan valita se henkilö, jonka valtuuttaja haluaa hoitamaan omia asioitaan. Valtuutetun on kuitenkin haettava valtuutuksen vahvistamista, minkä takia valtuutetun suostumus vaaditaan. Edunvalvontavaltuutettu saa laajat valtuudet ilman säännöllistä valvontaa, miksi on erityisen tärkeää, että valtuuttaja luottaa valtuutettuun. Valtuutettu tai valtuutetut löytyvätkin yleensä perheen, sukulaisten tai ystävien piiristä.

Vaikka henkilö ei olisikaan tehnyt edunvalvontavaltuutusta, ei toimintakyvyn menettänyt jää ilman apua, vaan hänelle voidaan määrätä edunvalvoja. Edunvalvonta ja edunvalvontavaltuutuksen nojalla järjestetty omien asioiden hoito on erotettava toisistaan, sillä  edunvalvontavaltuutuksella onkin monia eroavaisuuksia ja etuja edunvalvontaan nähden. Edunvalvontavaltuutuksella omia asioita hoitamaan saadaan tuttu ja luotettu henkilö. Edunvalvontavaltuutus turvaa sen, että omat toiveet tulevat kuuluviin ja mahdollisimman hyvin täytetyiksi. Lisäksi asioiden hoitaminen on helpompaa, joustavampaa ja usein halvempaa ilman merkittävää valvontaa ja yhteydenpitoa maistraattiin. Edunvalvontavaltuutukseen turvautuminen on usein kannattavaa sekä toimintakykynsä menettäneiden että hänen läheistensä kannalta. Edunvalvontavaltuutuksen laatimisella voidaankin välttää edunvalvojan määrääminen.

Tulevan ennakointia ei voi aloittaa liian aikaisin. Edunvalvontavaltuutuksen tekijältä vaaditaan, että hän ymmärtää riittävästi valtuutuksen merkityksen ja sisällön, minkä takia joskus edunvalvontavaltuutuksen tekeminen voi olla jo liian myöhäistä. Onkin suositeltavaa laatia edunvalvontavaltuutus mahdollisimman pian. Edunvalvontavaltuutuksen laatimiseksi kannattaa kääntyä osaavan lakimiehen puoleen. Legimian ammattitaitoiset juristit laativat juuri sinulle sopivan edunvalvontavaltuutuksen tarpeittesi mukaan. 

 

Korkein oikeus on antanut ratkaisun (KKO 2017:74), jossa se arvioi, tulisiko sopimuskumppanin muulle omaisuudelle kuin myydylle omaisuudelle aiheutunut vahinko korvata. Tapauksessa maanviljelijä oli ostanut polttoainetta maatilansa työkoneisiin. Polttoaineena käytettävä polttoöljy oli epäpuhdasta, joka aiheutti maanviljelijän työkoneiden moottoreiden vioittumisen. Maanviljelijä vaati polttoaineen myyjältä korvausta rikkoontuneiden työkoneiden korjaamisesta, sekä asian selvittämisestä aiheutuneista kustannuksista. Toisin kuin alemmat oikeusasteet, Korkein oikeus päättyi ratkaisussaan siihen, ettei polttoaineen myyjä ollut korvausvastuussa.

Polttoaineen myyjän suorituksessa oli kiistatta virhe, koska polttoaine sisälsi epäpuhtauksia. Pääsääntöisesti tavaran ostajalla on oikeus korvaukseen vahingosta, jonka hän kärsii tavaran virheen vuoksi. Oikeutta korvaukseen ei kuitenkaan ole, jos kyseessä on välillinen vahinko, jollaisena pidetään vahinkoa, joka johtuu muun muassa muun omaisuuden kuin myydyn tavaran vahingoittumisesta. Korkein oikeus päätyi siihen, että maanviljelijälle aiheutuneet vahingot olivat pääasiassa välillistä vahinkoa, koska vahinko on sattunut muulle omaisuudelle kuin myydylle omaisuudelle ja polttoaineen myyjä oli vaihtanut omalla kustannuksellaan myydyn polttoaineen virheettömään.

Vaikka välilliset vahingot eivät lähtökohtaisesti tule korvattavaksi, ostajalla on oikeus korvaukseen, mikäli virhe tai vahinko johtuu huolimattomuudesta myyjän puolella tai jos tavara kaupantekohetkellä poikkeaa siitä, mihin myyjä on erityisesti sitoutunut. Korkein oikeus ei ottanut kantaa myyjän huolimattomuuteen, koska siihen ei korkeimmassa oikeudessa vastuun perustavana seikkana oltu vedottu. Korkein oikeus päätyi siihen, ettei myyjä ollut antanut polttoaineesta erityistä sitoumustakaan, koska polttoaineen normaali käyttäminen ei tarkoita erityisen sitoumuksen antamista.

Ratkaisussa korkein oikeus ei kiistä, etteikö polttoaine olisi aiheuttanut vahinkoa maanviljelijälle. Siitä huolimatta korkein oikeus päätti, ettei maaviljelijällä ole oikeutta korvaukseen. Tässä tapauksessa lainsäädäntö asetti rajat siihen, kuinka läheisesti polttoaineen myyjän suoritukseen liittyvä vahinko on korvattavaa. Ratkaisu osoittaa, miten tuomioistuimet ja juristit yleensäkin tekevät ajatustyötään lakien sovellettavuudesta ja ratkaisevat oikeudellisia kiistoja. Pääsäännöistä on yleensä useita poikkeuksia, joiden soveltuvuutta voidaan joutua arvioimaan askel askeleelta. Vaikeissa vahingonkorvauskysymyksissä kannattaakin kääntyä vahingonkorvauksiin erikoistuneen lakimiehen puoleen.

Tavallinen vahingonkorvausasia ratkaistaan normaalitilanteessa käräjäoikeudessa nostettavalla kanteella, jos kiistan osapuolet eivät pääse asiassa neuvottelemalla sopuun. Sen sijaan potilasvahinkoja varten on Suomessa erillinen korvausjärjestelmä, joka perustuu terveyden- ja sairaanhoitoa harjoittavien velvollisuuteen ottaa vakuutus potilasvahinkojen varalta.

Jos epäilet potilasvahinkoa, ensimmäisenä vaiheena kannattaa ottaa yhteyttä hoidon suorittaneeseen tahoon tai organisaatioon. Usein mahdolliset konfliktitilanteet selviävät pelkästään keskustelemalla, sillä käsitykset vahingoista saattavat perustua pelkästään esimerkiksi sairauteen liittyvään epätietoisuuteen ja -selvyyteen.

Potilasvahingon sattuessa korvausasiat käsitellään Potilasvakuutuskeskuksessa, joka hoitaa keskitetysti potilasvahinkojen korvaustoimen. Korvausta haetaan Potilasvakuutuskeskukselle toimitettavalla vahinkoilmoituksella. Vahinkoilmoituksen käsittelyn päätteeksi hakija saa asiassa korvauspäätöksen.

Jos potilasvakuutuskorvauksen hakija on tyytymätön korvauspäätökseen, voi hakija tehdä oikaisupyynnön Potilasvakuutuskeskukselle, pyytää ratkaisusuositusta potilasvahinkolautakunnalta tai saattaa asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Ratkaisusuosituksen pyytäminen potilasvahinkolautakunnalta on käytännössä ensisijaista käräjäoikeudessa nostettavaan kanteeseen nähden, koska lautakuntakäsittely on maksutonta. Lautakunnan ratkaisusuositus annetaan tiedoksi Potilasvakuutuskeskukselle, joka tekee harkintansa mukaan asiassa uuden korvauspäätöksen. Kuitenkin käytännössä Potilasvakuutuskeskus noudattaa poikkeuksetta potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksia.  Potilasvahinkolautakunnan ratkaisusuosituksen jälkeen on yhä mahdollista nostaa korvauskanne käräjäoikeudessa kanneajan rajoissa.

Siinä vaiheessa, jos potilasvakuutuskorvauksen hakija on saanut kielteisen korvauspäätöksen Potilasvakuutuskeskukselta ja on tyytymätön päätökseen, on suositeltavaa kääntyä potilasvahinkoihin erikoistuneen lakimiehen puoleen oman oikeusturvan takaamiseksi. Lisää tietoa potilasvahingoista löytyy muun muassa meidän sivujemme potilasvahinkoja käsittelevästä osiosta.

Sopimukset voidaan kategorisesti jakaa yksilöllisesti laadittuihin ja yleisiin sopimusehtoihin eli vakioehtoihin. Yksilölliset ehdot on laadittu tiettyä yksittäistä sopimussuhdetta ajatellen, kun taas yleiset sopimusehdot on laadittu käytettäväksi useiden erillisten sopimussuhteiden osana. Esimerkiksi internetissä tapahtuva tavaroiden ja palveluiden kaupankäynnissä käytetään pääasiassa yleisiä sopimusehtoja, joihin jokainen meistä on joskus sitoutunut. Usein yleisiin sopimusehtoihin suostutaan tietämättä, mihin ollaan sitouduttu. Internetissä tehty kaupankäynti on varmasti lisännyt yleisten ehtojen käyttöä, eivätkä kaupankäynnin osapuolet välttämättä tapaa toisiaan, minkä takia heillä ei ole myöskään mahdollisuutta sopia kaupan ehdoista yksilöllisesti.

Yleiset sopimusehdot eivät voi tulla sopimuksen osaksi sopijapuolen tietämättä, vaan yleisten ehtojen käyttämisestä on sovittava, eli ne on liitettävä sopimukseen. Sopimuksen syntymiseksi ei vaadita välttämättä tietoisuutta siitä, mihin sitoudutaan, mutta osapuolilla on oltava mahdollisuudet tutustua sopimusehtoihin.

Yleisten ehtojen liittäminen voi tapahtua monella tapaa. Osapuolet ovat voineet allekirjoittaa sopimuslomakkeen, jossa yleiset sopimusehdot ovat. Sopimukseen on saatettu ottaa viittaus yleisiin ehtoihin. Yleiset ehdot voivat liittyä sopimukseen sisältymällä tarjoukseen tai tarjouksessa olevalla viittauksella. Joskus yleiset ehdot voivat tulla sopimuksen osaksi pelkästään sillä, että ne ovat yleisesti tai sopijapuolten välillä vakiintuneet ja tunnetut.

Yleisiin sopimusehtoihin yhdistyy liittymiskysymyksen ohella muitakin erityisesti yleisille sopimusehdoille ominaisia huomionarvoisia piirteitä, jotka erottavat yleiset sopimusehdot yksilöllisesti laadituista ehdoista. Yleisiä ehtoja tulkitaan osittain eri tavalla. Vakioehdot ovat usein yksipuolisesti laaditut, minkä takia tällaisia ehtoja tulkitaan epäselvissä tilanteissa laatijansa vahingoksi. On mahdollista, että yleisiin sopimusehtoihin saattaa sisältyä toisen sopijapuolen kannalta yllättäviä ja erityisen ankaria sopimusehtoja: esimerkiksi toisen sopijapuolen vastuun kokonaan rajaavia ehtoja. Yllättävälle ja ankaralle sopimusehdolle on ominaista, että se on erityisesti saatettava sopijapuolen tietoon, jotta se tulisi osaksi sopimusta. Lisäksi yleisiä sopimusehtoja pidetään yksilöllisesti laadittuja ehtoja herkemmin kohtuuttomina.

Sopimussuhteet ovat muun muassa sisällöltään, osapuoliltaan ja laadintatavoiltaan täysin erilaisia, minkä takia kaikenkattavaa ja yksinkertaista vastausta yleisten ehtojen liittymiseen yksittäisen sopimuksen osaksi tai muihinkaan yleisten sopimusehtojen erityiskysymyksiin on mahdotonta antaa, vaan ratkaisu on tehtävä viime kädessä tapauskohtaisesti. Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi ja niiden sattuessa on suotavaa turvautua sopimusoikeutta tuntevan juristin apuun.

Yhdenvertaisuus on Suomessa perustuslain turvaama perusoikeus. Laki suojaa yhdenvertaisuuden vastaiselta toiminnalta monella eri elämänalueella, myös työelämässä.

Olemme kirjoittaneet blogissamme jo aiemmin työsopimuksen laittomasta irtisanomisesta. Pääsääntöisesti työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen ainoastaan asiallisesta ja painavasta syystä. Tällaisena asiallisena syynä ei kuitenkaan voida pitää yhdenvertaisuuden vastaista syrjivää perustetta, vaan syrjivin perustein suoritettu irtisanominen on laiton. Esimerkiksi raskauden ja sairauden takia työntekijän irtisanominen on lähtökohtaisesti kiellettyä.

Yhdenvertaisuudella tarkoitetaan, että ihmiset ovat saman arvoisia ja heitä on kohdeltava samalla tavoin eroavaisuuksistaan huolimatta. Syrjintä eli eri asemaan asettaminen on kiellettyä sukupuolen, iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä seuraa korvausvelvollisuus. Kun irtisanominen tapahtuu syrjivällä perusteella, on työntekijällä oikeus korvaukseen työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä sekä hyvitykseen kielletystä yhdenvertaisuuden rikkomisesta. Edellä sanottu korvaus ja hyvitys kuitenkin yhteen sovitetaan niin, ettei samasta yhdenvertaisuuden loukkauksesta johtuvasta kärsimyksestä makseta korvausta kahta kertaa. Jos vaaditaan sekä korvausta työsuhteen perusteettomasta päättämisestä, että hyvitystä yhdenvertaisuuden loukkauksesta, varmistetaan, että korvaus on täysimääräinen ja mahdollisesti suurempi kuin ainoastaan toista vaadittaessa. Perusteettoman irtisanomisen ohella maksettava hyvitys korostaakin syrjivällä perusteella tehdyn irtisanomisen moitittavuutta.

Vaikka tässä tekstissä huomio kiinnittyy yhdenvertaisuuden vastaiseen irtisanomiseen, yhdenvertaisuus on perusoikeus, joka on otettava huomioon muissakin työsuhteen kysymyksissä ja muilla elämänaloilla. Yhdenvertaisuuden vastainen syrjintä on kiellettyä ja voi oikeuttaa hyvitykseen myös muun muassa opintoihin liittyvissä kysymyksissä ja tavaroiden tai palveluiden tarjonnassa.

Asunnon ostaminen on monelle elämän suurin taloudellinen päätös, minkä takia asuntoa ostettaessa ja myytäessä on oltava tarkkana. Asunnon ostajan kannalta on tärkeää, että hän saa kaupassa odotetunkaltaisen asunnon. Myyjällä on asunnosta poikkeuksetta enemmän tietoa, minkä takia myyjän vastuu asunnon virheistäkin on korkea.

Arvioitaessa myyjän virhevastuuta asuntokaupassa keskeisiä huomioitavia asioita ovat eteenkin sopimuksen sisältö, myyjän antamat tiedot ja ostajan tarkastusvelvollisuus. Asunnossa on ensinnäkin virhe, jos se ei vastaa sovittua. Asunnossa on myös virhe, jos myyjä on antanut virheellisiä tietoja tai jättänyt antamatta tietoja. Myyjän tiedonantovelvollisuuden laiminlyönnin on kuitenkin oltava niin merkityksellistä, että sen voidaan olettaa vaikuttaneen kauppaan.

Myyjän tiedonantovelvollisuuden vastapainona asunnon ostajan on ennen kaupantekoa tarkistettava kaupan kohde. Ostaja ei saa vedota virheeseen, jonka hän huomasi tarkastuksessa. Ostaja ei saa vedota myöskään seikkaan, jonka hänen oletetaan tietävän asianmukaisen tarkistuksen jälkeen.

Vaikka myyjä olisi kertonut asunnosta asianmukaisesti ja ostaja tarkistanut kaupan kohteen oikein, voi kauppaa silti rasittaa myyjän vastuulla oleva virhe. Tällaisen virheen takia asunnon on oltava merkittävästi huonompi kuin ostajalla on ollut perusteltua aihetta edellyttää, jotta myyjä vastaa piilevästä virheestä.

Tyypillisesti hinnanalennus on ensisijainen keino korvata virhe. Jos virhe on riittävän merkittävä, saattaa kaupan purkaminen tulla kyseeseen. Myös vahingonkorvaus on mahdollinen korvauskeino. Ostajan kannalta tärkeää on, että hän ilmoittaa virheestä myyjälle asianmukaisesti, jotta mahdollisuus saada korvausta virheestä säilyy.

Edellä sanottu koskee käytetyn asunnon kauppaa. Uuden asunnon kaupassa myyjän vastuu saattaa olla vieläkin suurempi. Lisäksi asuntokaupassa on kysymys asunto-osakkeiden kaupasta, eli esimerkiksi kerrostalohuoneiston kaupasta. Kiinteistön kaupassa virhevastuu on suurelta osin samankaltaista, vaikka erojakin on.

Asuntokaupan onnistumisella suuri merkitys kaupan osapuolille, eivätkä asuntokaupan vastuukysymykset ole helppoja. Asiantuntija-avun käyttäminen onkin suotavaa kaupan eri vaiheissa.

Vaikka avioliitto on yhteiskunnassamme tunnustettu parisuhteen merkki, on avioliitto myös taloudellinen päätös. Yleisesti tunnettua on, että lähtökohtaisesti avioliiton päättyessä aviopuolisot saavat kumpikin puolet parin omaisuudesta, ellei puolisoiden avio-oikeuteen ole esimerkiksi avioehtosopimuksella puututtu. Sen sijaan avopuolisot ovat täysin erilaisessa asemassa liiton päättyessä.

Toisin kuin aviopuolisoille ei avopuolisoille synny suoraan avoliiton perusteella oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Avoliitossa lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa liiton päättyessä. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on molemmilla oikeus omistamaansa osuuteen. Omistusosuudet ovat yhtä suuret, jollei voida osoittaa omistuksen jakaantuvan toisin.

Kuitenkin avoliitot ovat yleistyneet huomattavasti, minkä myös lainsäätäjä on tunnistanut. Avio- ja avoliittojen välinen eroavuus on kaventunut tietyissä tilanteissa. Sellaisten avoliittojen päättyessä, missä avopuolisot ovat asuneet yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai aikaisemmin ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, saavat avopuolisot muun muassa vaatia omaisuuden erottelua ja hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Erityisesti mahdollisuus vaatia hyvitystä lieventää avoliittojen lähtökohtaa, että avopuolisot pitävät omaisuutensa liiton päättyessä. Avopuolisolla saattaa olla oikeus hyvitykseen, jos hän on työllään tai varallisuudellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Esimerkiksi avopuoliso voi olla oikeutettu hyvitykseen, kun hän huolehtii kotitaloustöistä toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että avoliiton päättyessä avopuolisot pitävät oman omaisuutensa. Hyvityksen vaatimisella saatetaan kuitenkin päästä oikeudenmukaiseen tulokseen siten, että omaisuutta ei jaeta ainoastaan omistuksen perusteella. Tällöin huomioon otetaan myös toisen osapuolen panostuksesta toiselle kertynyt hyöty.

Avoliiton päättymiseen voidaan myös varautua ennakollisesti sopimalla. Osaavan lakimiehen puoleen kääntyminen ajoissa vähentää mahdollisten riitojen syntymistä.

Työsuhde voi päättyä monella tapaa: määräajan päättymiseen, irtisanomiseen, purkamiseen tai eläköitymiseen. Työsuhteen päättyessä huomio kiinnittyy tavallisesti siihen, että työsuhteen päättymiseen on lain mukaiset perusteet.Työsuhteen päättämisperusteiden laillisuus on erittäin tärkeää, mutta unohtaa ei saa myöskään sitä, millaista menettelyä on noudatettava työsuhteen päättyessä.

Työsuhteen päättämisestä on ilmoitettava toiselle osapuolelle henkilökohtaisesti. Postitse tai sähköisesti tehtävä ilmoitus tulee kyseeseen, jos henkilökohtainen ilmoittaminen ei ole mahdollista. Erityisesti, jos työntekijä pyytää, on työnantajan ilmoitettava viivytyksettä kirjallisesti työsopimuksen päättymispäivämäärä sekä tiedossaan olevat päättymisen perusteet. Lisäksi työnantajan on varattava työntekijälle tilaisuus tulla kuulluksi työsopimuksen päättämisen syistä ennen työsuhteen päättämistä. Vastaavasti työntekijän on varattava työnantajalle tilaisuus tulla kuulluksi, jos työntekijä purkaa työsopimuksen työnantajasta johtuvasta syystä. Työnantajan on myös annettava työtodistus, jos työntekijä sitä pyytää.

Samalla, kun työntekijän työntekovelvoite loppuu, työnantajan on maksettava työsuhteen viimeinen palkka, lopputili, lomakorvauksineen ja lisineen pääsääntöisesti työsuhteen päättymispäivänä. Kuitenkin esimerkiksi työehtosopimuksessa on saatettu sopia loppupalkan maksuajasta toisin, minkä takia lopputilin oikea maksuajankohta saattaa olla vasta työsuhteen päättymisen jälkeen. Lopputilin viivästyessä työntekijä on oikeutettu saamaan odotusajan palkkaa ja viivästyskorkoa. Lopputilin yhteydessä, kuten muutoinkin palkanmaksun yhteydessä, työntekijän on annettava palkkalaskelma, josta on mahdollista tarkistaa palkanmaksun oikeellisuus.

Vaikka työsuhteen päättymiseen saattaa liittyä negatiivisia tunteita, täytyy niin työntekijän kuin työnantajankin toimia työlainsäädännön, työehtosopimusten ja työsopimuksen mukaisesti työsuhteen loppuun saakka. Oikeanlainen menettely työsuhteen päättyessä muun muassa selventää työsuhteen päättymisen syitä, varmistaa, että työsuhteen osapuolet täyttävät omat velvollisuutensa työsopimussuhteen päättymiseen asti, sekä helpottaa työnantajan ja työntekijän siirtymistä työsuhteen päättymisen jälkeiseen aikaan.

Korkein oikeus on antanut ratkaisun (KKO 2017:27) työsopimuksen irtisanomisesta ja työntekijän mahdollisesta uudelleen sijoittamisesta. Tapauksessa työnantaja oli irtisanonut varoitusta antamatta yhtiön idän viennistä vastanneen vientipäällikön, kun markkina-alueen tärkeimmät jälleenmyyjät olivat ilmoittaneet, etteivät jatka yhteistyötä yhtiön kanssa vientipäällikön jatkaessa tehtävässään. Korkein oikeus päätyi ratkaisussaan siihen, että irtisanominen oli laiton. Oikeuden mukaan työnantaja ei onnistunut näyttämään, ettei irtisanominen olisi ollut vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön.

Ratkaisu osoittaa mielenkiintoisella tavalla, ettei työsuhteen päättämiskynnys ole ainoa seikka, joka vaikuttaa työsuhteen irtisanomisen tai purkamisen laillisuuteen. Työsuhteen päättämisellä on merkittävät seuraukset niin työnantajalle kuin työntekijälle. Siksi työsuhteen päättämistä on rajoitettu monin tavoin. Työnantajan on muun muassa selvitettävä, olisiko irtisanominen vältettävissä sijoittamalla työntekijä muuhun työhön. Jos irtisanomisen perusteena oleva rikkomus on kuitenkin riittävän vakava, uudelleen sijoittamista ei luonnollisesti vaadita.

Korkeimman oikeuden ratkaisu alleviivaa sitä, että työsuhteen päättäminen on poikkeuksellinen toimi. Työsuhdelainsäädäntö ei ole mustavalkoista sen suhteen, että irtisanomiskynnyksen täyttyessä irtisanominen olisi ainoa ja oikea vaihtoehto.

 

Blogi

Maksuton alkuneuvottelu
040 635 2299


Perheoikeus


Perintöoikeus


Asuntokauppa


Rakentaminen


Työoikeus


Rikosoikeus

Vahingonkorvaus-
ja kuluttaja-asiat


Sopimusasiat


Tekijänoikeus


Potilasvahingot