Yleistä
Avioliiton päättyessä avioeroon, on osapuolten välillä toimitettava omaisuuden ositus, jossa selvitetään aviopuolisoiden avio-oikeuden alainen omaisuus ja se jaetaan puolisoiden kesken tasan. Avioehtosopimuksella puolisot voivat sopia siitä, mikä omaisuus kuuluu puolisoiden avio-oikeuden piiriin ja mikä ei. Jos puolisot haluavat tarkemmin sopia ennakolta siitä, miten puolisoiden omaisuus jaetaan mahdollisen avioeron jälkeisessä osituksessa, he voivat tehdä osituksen esisopimuksen, jota kutsutaan myös sopimukseksi avioeron varalta. Sopimuksella voidaan sopia esimerkiksi siitä, miten puolisoiden yhteisen asunnon omistus ja asunnon velkavastuu määräytyy osituksen jälkeen. Sopimuksessa voidaan sopia osituksen lopputuloksesta käytännössä miten tahansa, kunhan sopimusehdot eivät ole lain tai hyvän tavan vastaisia. Osapuolet voivat sopia myös eroon liittyvistä muista merkityksellisistä asioista, kuten lasten huollosta, asumisesta ja elatuksesta.
Sopimus avioeron varalta poikkeaa ositussopimuksesta siitä, että sitä ei säännellä avioliittolaissa. Sopimus perustuu sen sijaan osapuolten sopimusvapaudelle ja yleisille sopimusoikeudellisille periaatteille. Sopimusta avioeron varalta ei myöskään tarvitse tehdä määrämuodossa, eli sitä ei tarvitse rekisteröidä, eikä sen vahvistamiseen tarvita todistajia. Myös suullisesti tehty sopimus sitoo osapuolia. Näyttöongelmien välttämiseksi on kuitenkin suositeltavaa tehdä se kirjallisena molempien osapuolten sekä kahden todistajan allekirjoituksin.
Sopimuksen laatiminen ja sen sitovuus
Sopimus voidaan laatia milloin tahansa avioliiton aikana tai jopa ennen sitä. Jos puolisot ovat lisäksi tehneet avioehtosopimuksen, tulee sopimusten mahdolliset ristiriidat ottaa huomioon. Sopimus sitoo vain sopimuksen osapuolia. Sopimus on tästä syystä käyttökelpoinen vain avioeron varalta, sillä sopimus ei sido kuolleen puolison perillisiä. Sopimus ei myöskään sido muita sopimuksen ulkopuolisia tahoja, kuten puolisoiden velkojia. Velka-asioiden järjestelyyn tarvitaan puolisoiden lisäksi velkojan suostumus. Tavallisesti suurin velkoja on asuntolainan antanut pankki. Kuoleman varalta tehtäviin varallisuutta koskeviin järjestelyihin voidaan sen sijaan varautua avioehdolla tai testamentilla.
Avioerotilanteessa puolisoiden ei ole pakko noudattaa tehtyä sopimusta, vaan he voivat sopimuksen estämättä hakea pesänjakajan määräystä. Mikäli pesänjakaja toimittaa osituksen toimitusosituksena, pesänjakaja on yleensä sidottu osapuolten tekemään sopimukseen, mikäli kumpikaan puolisoista ei vetoa sen kohtuuttomuuteen. Jos molemmat osapuolet ovat yhtä mieltä sopimuksen kohtuuttomuudesta, pesänjakajan on noudatettava puolisoiden päätöstä, sillä pesänjakaja on velvollinen noudattamaan puolisoiden välisiä sopimuksia ja sovintoa.
