Vihdoin ja viimein julkiseen keskusteluun on tullut konkurssilain väliaikainen muutos, jolla velkojien oikeutta hakea yritys konkurssiin on rajoitettu. Ensin rajoituksen piti olla voimassa 1.11.2020 saakka, mutta sitä jatkettiin 31.1.2021 saakka.
Julkinen keskustelu keskittyi siihen, että konkurssien määrä on huomattavasti pienempi kuin ennen koronaa. Ajateltiin, että pää pensaassa on hyvä olla. Meillähän menee hyvin. No ei mene.
Realistinen keskustelu tulevista konkursseista alkoi vasta lokakuussa 2020. Odotettiin massiivista konkurssiaaltoa loppuvuodelle. Keskustelu kuitenkin loppui lähes yhtä nopeasti kuin alkoikin. Ongelma siirrettiin ensi vuoden helmikuulle. Julkisuudessa keskustelu kohdistui ainoastaan konkurssien määriin sekä siihen, että tulevat konkurssipesät ovat entistä useammin varattomia ja raukeavat varojen puutteeseen.
Kuntavaalien lähestyessä pahoin pelkään, että tuota 31.1.2021 päivämäärää siirretään edelleen pidemmälle. Konkursseja ei tule, jos ne ”kieltää”. Toivottavasti olen väärässä, vaikka pahoin pelkään, etten ole.
Mitä keskustelusta puuttuu?
Minusta aika monikin tärkeä asia, mutta ehkä tärkeimpänä se, että osakeyhtiölakia, takaisinsaantilakia tai muutakaan konkurssiin läheisesti liittyvää lakia ei ole muutettu miltään osin. Muutos koskee ainoastaan tuota konkurssilain väliaikaista muutosta. Esimerkiksi hallituksen jäsenen tai toimitusjohtajan vastuu pysyy täysin ennallaan. Ehkä hyvä näin.
Harva ymmärtää, että konkurssikypsän yrityksen pyörittäminen siten, että yritys jatkuvasti velkaantuu lisää ja aiheuttaa velkojille vahinkoa on laitonta. Tällaisesta toiminnasta voi aiheutua henkilökohtainen vastuu. Osakeyhtiö yhtiömuotona suojaa erittäin huonosti hallituksen jäsentä tai toimitusjohtajaa, jos toiminnassa tehdään virheitä, jotka aiheuttavat velkojille tai konkurssiyritykselle vahinkoa. Tahallaan tai huolimattomuudesta.
Väännetään rautalangasta:
Yrjö päättää saadun koronatuen ja arvonlisäverojen siirtämisillä edelleen jatkaa tappiollista toimintaa velkaantuen edelleen lisää verottajalle, työeläkeyhtiölle tai yhteistyökumppaneille. On suuri vaara siitä, että Yrjö vastaa hallituksen jäsenenä tai toimitusjohtajana henkilökohtaisesti sellaisesta velkaantumisesta.
Koronatuen avulla on ehkä maksettu Yrjölle vähän turhan reilua palkkaa, jolla on kuitattu Yrjön ottamia osakaslainoja takaisin yhtiölle. Yrjö on saattanut myös maksaa yhtiölleen aikoinaan lainaamia varoja takaisin ihan varmuuden vuoksi, koska yrityksellä menee huonosti ja konkurssi saattaa tulla.
Yrjö on kuunnellut hallituksen infoja, joissa on kerrottu, että koronan vuoksi yksikään yritys ei saa mennä konkurssiin. Eihän silloin voi tehdä mitään väärin, jos loppuun saakka yrittää? Rahaa suorastaan tyrkytetään Yrjölle yritystoiminnan jatkamiseksi. Rahaa tulee.
Jos Yrjö Yrittäjän osakeyhtiön liiketoiminta on tappiollista, yritys velkaantuu jatkuvasti lisää, eikä valoa näy tunnelin päässä, on yritys haettava yksinkertaisesti itse konkurssiin elleivät velkojat sitä tee. Lakimuutoksen vuoksi velkojien mahdollisuus hakea yritys konkurssiin on käytännössä poistunut, joten jäljellä olisi vain vaihtoehto ”vapaaehtoiseen” konkurssiin. Kuinka moni yrittäjä on valmis sen oikea-aikaisesti tekemään? Yrittäjät kun tuppaavat yrittämään loppuun asti ja vähän vielä pidemmälle. Matematiikka 4 ja uskonto 10.
Lopuksi
Ehkä kirjoitan tästä sen vuoksi, että voin sitten myöhemmin sanoa, että ”mitä minä sanoin”. Ehkä näin, mutta myös siksi, että törmään jatkuvasti omassa työssäni vastaavanlaisiin tilanteisiin. Yrittäjä on konkurssin kohdatessa yleensä tehnyt kaikkensa pelastaakseen yrityksensä. Usein on vain niin, että on tehty useita sellaisia toimia, jotka tulevat eteen vasta konkurssin alettua. Tämä tarkoittaa konkurssipesän pesänhoitajan tekemää takaisinsaantivaadetta ja/tai pahimmassa tapauksessa rikostutkintaa, syytettä ja tuomiota.
Nyt on suuri vaara siitä, että valtio on muuttaessaan konkurssilakia, ja varsinkin nyt pidentäessä väliaikaista muutosta, tekemässä massiivisen karhunpalveluksen suurelle määrälle yrittäjiä. Usein, se pahin juttu ei lopuksi olekaan se konkurssi, vaan konkurssin vuoksi tulleet konkurssipesän vaateet.
Tulee mieleen Jean de La Fontainen satu, jossa kiltti karhu haluaa auttaa nukkuvaa miestä tappamalla kärpäsen hänen otsaltaan. Karhu löi kuitenkin niin kovaa, että mies kuoli.
Suomeksi tätä kutsutaan ”Karhunpalvelukseksi”.
Herman Saari
KTM, OTM
