Vaikka avioliitto on yhteiskunnassamme tunnustettu parisuhteen merkki, on avioliitto myös taloudellinen päätös. Yleisesti tunnettua on, että lähtökohtaisesti avioliiton päättyessä aviopuolisot saavat kumpikin puolet parin omaisuudesta, ellei puolisoiden avio-oikeuteen ole esimerkiksi avioehtosopimuksella puututtu. Sen sijaan avopuolisot ovat täysin erilaisessa asemassa liiton päättyessä.

Toisin kuin aviopuolisoille ei avopuolisoille synny suoraan avoliiton perusteella oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Avoliitossa lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa liiton päättyessä. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on molemmilla oikeus omistamaansa osuuteen. Omistusosuudet ovat yhtä suuret, jollei voida osoittaa omistuksen jakaantuvan toisin.

Kuitenkin avoliitot ovat yleistyneet huomattavasti, minkä myös lainsäätäjä on tunnistanut. Avio- ja avoliittojen välinen eroavuus on kaventunut tietyissä tilanteissa. Sellaisten avoliittojen päättyessä, missä avopuolisot ovat asuneet yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai aikaisemmin ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, saavat avopuolisot muun muassa vaatia omaisuuden erottelua ja hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Erityisesti mahdollisuus vaatia hyvitystä lieventää avoliittojen lähtökohtaa, että avopuolisot pitävät omaisuutensa liiton päättyessä. Avopuolisolla saattaa olla oikeus hyvitykseen, jos hän on työllään tai varallisuudellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Esimerkiksi avopuoliso voi olla oikeutettu hyvitykseen, kun hän huolehtii kotitaloustöistä toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä.

Tiivistetysti voidaan sanoa, että avoliiton päättyessä avopuolisot pitävät oman omaisuutensa. Hyvityksen vaatimisella saatetaan kuitenkin päästä oikeudenmukaiseen tulokseen siten, että omaisuutta ei jaeta ainoastaan omistuksen perusteella. Tällöin huomioon otetaan myös toisen osapuolen panostuksesta toiselle kertynyt hyöty.

Avoliiton päättymiseen voidaan myös varautua ennakollisesti sopimalla. Osaavan lakimiehen puoleen kääntyminen ajoissa vähentää mahdollisten riitojen syntymistä.