Rikoksen sovittelu vaihtoehtona oikeudenkäynnille

Mitä rikoksen sovittelulla tarkoitetaan ja millaisia rikoksia voidaan sovitella?

Mitä tarkoittaa rikoksen sovittelu? Yksinkertaisuudessaan sitä, että rikoksen tekijä ja uhri tapaavat ulkopuolisten koulutettujen sovittelijoiden kanssa, keskustelevat tapahtuneesta ja pyrkivät sopimaan asian itse ilman oikeudenkäyntiä. Sovitteluun ohjataan asioita niin suoraan poliisilta kuin myös esitutkinnan jälkeen syyttäjältäkin. Sovitteluun kannattaa mielestäni aina suostua, koska siinä ei menetä mitään. Jos sovittelu ei onnistu, jatkuu prosessi normaalisti poliisilla tai syyttäjän syyteharkinnassa. Sovittelu on siis vaihtoehto oikeudenkäynnille tai rankaisemiselle.

Rikosasian sovitteluun päätyy usein esimerkiksi pahoinpitelyasioita, joissa ei ole aiheutunut vähäistä suurempaa vahinkoa. Tyypillinen tapaus on nyrkkihippa valomerkin jälkeen grillijonossa, jossa molemmat tappelupukarit ovat saaneet lyönnin perille tai vain toinen on herännyt silmä mustana. Tyyppiesimerkissä tekijä on suuttunut baarijonossa siitä, että on luullut toisen piruilevan hänelle, jonka jälkeen on mottaissut nyrkillä nenään. Tosiasiassa kyse on kuitenkin voinut olla siitä, että uhri oli piruillut jollekin muulle, mutta ei tekijälle. Tätä ei sitten siinä painin tuoksinnassa ja poliisiauton takaluukussa saada selville. Mutta se on mahdollista käydä läpi sovittelussa.

Sovittelussa tekijä voi kertoa, että luuli uhrin piruilleen hänelle ja oli siksi suuttunut. Uhrin näkökulmasta asia ja pahoinpitely saa jonkin konkreettisen syyn, joka on helpompi ymmärtää. Tekijä pyytää toimintaansa anteeksi ja uhri usein myös antaa anteeksi. Kätellään ja homma on sillä selvä. Mahdollisesti tätä ennen tekijä on luvannut korvata lääkärikulut ja verestä pilalle menneen Dressmanin valkoisen kauluspaidan. Osapuolet itse sopivat asian, ei ulkopuolinen tuomari. Sovittelut eivät ole myöskään julkisia toisin kuin tuomioistuimen istunnot.

Myös lähisuhdeväkivaltaa on mahdollista sovitella, mutta sen osalta kynnys on huomattavasti korkeampi. Nuorten välisten konfliktien (väkivalta koulussa, jota myös kiusaamiseksi kutsutaan) ratkaisuksi sovittelu on erityisen hyvä keino, koska siinä on mukana myös nuorten vanhemmat ja mahdollisesti sosiaalihuolto.

Sovintoon ja sopimiseen liittyy olennaisesti anteeksipyyntö, anteeksianto, häpeä ja armo. Uhrilla voi olla pelkotila tapahtuneesta, joka saadaan käsiteltyä, kun lyöntiin saatiin joku syy, ehkäpä väärinymmärrys. Tekijä saattaa ilmaista häpeävänsä tekoaan, jolloin uhrilla on mahdollisuus antaa tekijälle armoa. Uhrin mahdollinen viha tekijää kohtaan saattaa laimentua, kun uhri kohtaa tekijän ja kuulee hänen anteeksipyyntönsä. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, että tekijä myöntää tehneensä väärin ja ottaa teostansa vastuun. Asioita ja tunteita tulee käsiteltyä ihan toisella tavalla kuin kylmässä oikeudenkäynnissä.

Oikeudenkäynnissä päätöksen tekee ulkopuolinen tuomari. Oikeusprosessissa ei myöskään usein pyydetä tai anneta tekoa anteeksi. Asian pehmeämpi puoli ja tunteet jäävät kokonaan käsittelemättä. Uhri voi edelleen olla siinä uskossa, että tekijä vaan kävi syyttä päälle. Tekijä voi taas olettaa uhrin piruilleen hänelle, vaikka asia ei niin todellisuudessa ollutkaan.

Koska rikossovittelu perustuu tekijän ja uhrin väliseen keskusteluun, sitä voidaan käyttää vain rikoksissa, joissa on yksi tai useampi selkeä uhri. Näin esimerkiksi liikennerikokset, huumausainerikokset ja yleisen rauhan ja järjestyksen rikkomista koskevat rikokset eivät kuulusovittelujärjestelmän piiriin.

OTM, KTM Herman Saari