Yleistä
Yksityishenkilöllä on tuloverotuksessaan mahdollista vähentää veronalaisten tulojen hankkimiseksi tai säilyttämiseksi aiheutuneet menot. Sama periaate koskee sekä veronalaista pääoma- että ansiotuloa. Syntyneistä oikeudenkäyntikuluista osa ovat tällaisia vähennyskelpoisia tulonhankkimismenoja, kun taas osaa pidetään vähennyskelvottomina elantomenoina. Mikäli oikeutta on käyty tulon hankkimiseksi tai säilyttämiseksi, saa menot vähentää verotuksessa.
Oikeudenkäyntikuluja ovat esimerkiksi asian ajamisesta tuomioistuimessa sekä asiamiehen palkkiosta syntyneet kulut. Myös sovittelu- tai välimiesmenettelystä aiheutuneet kulut rinnastetaan tuomioistuinkäsittelyn oikeudenkäyntikuluihin. Kulut saa vähentää, vaikka jäisi häviäväksi osapuoleksi. Tällöin myös vastapuolen, jutun voittaneen osapuolen puolesta maksetut kulut saa vähentää samoin perustein. Vakuutusyhtiön oikeusturvavakuutuksesta korvaamia kuluja ei kuitenkaan voi vähentää.
Minkä vuoden verotuksessa kulut voi vähentää?
Tavallisesti yksityishenkilöillä kulut voi vähentää verotuksessa sinä vuonna, kun ne todellisuudessa maksetaan. Tällöin puhutaan tuloverolain mukaisesta maksuperiaatteesta. Verohallinnon ohjeessa todetaan kuitenkin oikeudenkäyntikulujen osalta, että kuluja ei voi vähentää verotuksessa ennen lainvoimaisen tuomion saamista, sillä oikeudenkäyntikulujen lopullinen määrä ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus ovat lopullisesti selvillä vasta tällöin. Ohjeessa todetaan lisäksi, että omien ja vastapuolen oikeudenkäyntikulujen vähentämisedellytyksenä on lisäksi se, että ne on tosiasiallisesti maksettu. Oikeusprosessien voidessa kestää useita vuosia, voi tämä väistämättä johtaa hankaliin tilanteisiin verotuksen näkökulmasta.
Työsuhteeseen liittyvien oikeudenkäyntikulujen vähentäminen
Jotta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut olisivat työntekijälle vähennyskelpoisia, tulee riidan aiheen liittyä työntekijän veronalaisen tulon hankintaan. Esimerkiksi laittomasta irtisanomisesta maksettavat korvaukset ovat veronalaista tuloa, kun taas tasa-arvolain rikkomisesta maksettava hyvitys on verovapaata tuloa. Oikeusprosessin lopputulos ei tällöinkään ratkaise vähennysoikeutta, sillä riittää, että syntyneet oikeudenkäyntikulut ovat aiheutuneet yrityksestä saada veronalaisia tuloja.
Yrityksen oikeudenkäyntikulut?
Työnantajan verotuksessa riita-asian oikeudenkäyntikulut ovat lähes aina vähennyskelpoisia silloin, kun työnantajana on yritys, johon sovelletaan elinkeinoverolakia tai maatalouden tuloverolakia. Yrityksen kulut liittyvät lähes aina tavalla tai toisella veronalaisen tulon lisäämiseen tai niiden pienenemisen estämiseen ja siten vähennysoikeus on yritysten kohdalla yksityishenkilöä laajempi. Yritysmuodolla ei pitäisi olla asiassa ratkaisevaa merkitystä.
Esimerkkejä vähennyskelpoisista oikeudenkäyntikuluista:
- Sijoitusasuntoa koskevan saamatta jääneen vuokran perimisestä oikeusteitse aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
- Arvopaperisijoituksiin tai metsätalouden harjoittamiseen liittyvät oikeudenkäyntikulut
- Työntekijän kilpailukiellon rikkomista koskevaan riita-asiaan liittyvät oikeudenkäyntikulut
- Päättyneeseen työsuhteeseen liittyvistä työntekijän saamatta jääneistä veronalaisista suorituksista ja niiden hankkimisesta aiheutuneet kulut
Esimerkkejä vähennyskelvottomista oikeudenkäyntikuluista:
- Pesänselvitykseen, perinnönjakoon, ositukseen tai lapsen huoltajuusasiaan liittyvät oikeudenkäyntikulut
- Verovapaaseen, kuten oman asunnon kauppaan liittyvistä oikeusriidoista aiheutuvat kulut
- Rikoksesta syytetyn oikeudenkäyntikulut
- Yksityishenkilön autokaupan purkua koskevasta asiasta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
