Lakimiehen näkökulma työsuhteen ja yrittäjyyden väliseen rajanvetoon

Työntekosuhdetta voidaan tulkita eri tavoin

Siitä huolimatta, että arkikielessä ymmärrämme työntekijän ja yrittäjän tarkoittavan keskenään eri asioita, voi niiden välinen rajanveto muodostaa haasteita joillain aloilla ja tietynlaisessa työympäristössä. Yksi julkisuudessakin laajasti käsitelty esimerkki ovat ruokalähetit. Eri viranomaistahot ovat viime vuosina ottaneet kantaa siihen, ovatko ruokalähetit työntekijöitä vai yrittäjiä. Samaa rajanvetoa on käyty myös muissa maissa.

Helsingin hallinto-oikeus arvioi taannoin esimerkiksi Woltin yksittäisen ruokalähetin olevan yrittäjä, eikä työsuhteessa toimiva työntekijä. Hallinto-oikeuden mukaan päätökseen vaikutti muun muassa se, että lähetti pystyi valitsemaan työaikansa ja -tapansa. Lähetti on myös kantanut toiminnastaan taloudellisen riskin. Asiaan liittyy työnjohdon lisäksi myös verotuksellinen näkökulma, sillä alun perin kiista liittyi siihen, oliko lähetti velvollinen maksamaan työstään arvonlisäveroa. Työnjohdolliseen ja työn valvontaan liittyviin näkökulmiin kytkeytyy puolestaan myös työnantajan työajan seuranta ja työaikakirjanpidon järjestäminen.

Työsopimuslaki säätelee, että lakia sovelletaan työsopimukseen, jolla työntekijä sitoutuu henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena palkkaa tai muuta vastiketta vastaan. Työntekijän on lisäksi tehtävä työnsä huolellisesti noudattaen niitä määräyksiä, joita työnantaja antaa toimivaltansa mukaisesti työn suorittamisesta. Yrittäjä voidaan puolestaan määritellä henkilöksi, joka yksin tai yhdessä muiden kanssa luo ja järjestää liiketoimintaa ja kantaa samalla siihen liittyvän taloudellisen riskin pyrkien tekemään toiminnallaan voittoa. Yrittäjä toimii näin ollen itsenäisesti omaan lukuunsa päättäen, minkälaisia töitä tekee, miten ne hinnoitellaan ja kenen kanssa haluaa työssään asioida.

Työsuhteen tunnusmerkkeinä voidaan näin ollen pitää työsopimusta, työn tekemistä vastiketta vastaan toisen tahon eli työnantajan hyväksi ja tämän määrittelemin tavoin. Työnantaja määrittelee mitä työtä tehdään, missä, milloin ja miten kyseistä työtä tehdään sekä tarjoaa siihen tarvittavat työvälineet ja pitää yllä työajanseurantaa. Työsopimuslain mukainen työsopimuksen käsite on pakottavaa oikeutta eli työsuhteen osapuolet eivät voi keskenään laista poiketen sopia, onko kyse työsuhteesta vai ei. Työnantajan työn johto- ja valvontaoikeutta voidaan pitää tärkeimpänä työsuhteen tunnusmerkeistä, kun arvioidaan, tehdäänkö työtä työsuhteessa vai esimerkiksi yrittäjänä toimeksiantosuhteessa. Työnantajan työn johto ja oikeus valvoa työntekoa merkitsee, että työntekijä on epäitsenäinen työnantajaan nähden.

Useissa tilanteissa työntekosuhteeseen liittyy sekä työsuhteeseen että yrittäjätyöhön viittaavia piirteitä. Se, onko kyseessä työsuhde vai yrittäjätoiminta ratkaistaan kokonaisarvioinnilla. Työsuhteen olemassaolo päätellään sen perusteella, täyttyvätkö työsuhteen tunnusmerkit työnsuorittajan tosiasiallisessa työskentelyssä. Rajanveto työsuhteen ja yrittäjyyden välillä tehdään kokonaisarvion perusteella tapauskohtaisesti. Jokaista työntekoa koskevaa suhdetta tarkastellaan itsenäisesti, kun ratkaistaan työntekosuhteen oikeudellista asemaa sekä työnsuorittajan ja -teettäjän asemaa. Kokonaisarvioinnissa otetaan huomioon ainakin:

    • työn tekemisestä tehty sopimus
    • osapuolten tarkoitus
    • työskentelyolosuhteet
    • tehdyn sopimuksen täyttämistä koskevat edellytykset

Työntekijöiden ja yrittäjien lisäksi voimme puhua freelancereista, joiden voidaan katsoa tarkoittavan itsenäistä yrittäjää tai henkilöä, joka tekee työsuhteessa työtä usealle eri työnantajalle. Työvoiman vuokrauksella puolestaan tarkoitetaan sopimusjärjestelyä, jossa työvoiman vuokrausyritys luovuttaa työntekijänsä määräajaksi käyttäjäyrityksen käyttöön vuokraussopimuksessa sovituin ehdoin. Työvoiman vuokrausyrityksen ja käyttäjäyrityksen välillä on tällöin sopimussuhde. Työntekijän työsuhde säilyy vuokrausyrityksessä ja se toimii työntekijän työnantajana. Työn tai työvoiman välityksessä työnsuorittajan ja työtä välittävän tahon välillä ei ole työsuhdetta vaan työsuhde voi syntyä työvoimaa tarvitsevan tahon ja työnsuorittajan välille.

Autan mielelläni ja monipuolisesti eri työoikeuteen liittyvissä kysymyksissä. 

Kirjoittaja, OTM Annina Vihanto

Nollatuntisopimusten sääntely muuttui

Nollatuntisopimusten sääntely muuttui Nollatuntisopimukset ovat aiheuttaneet paljon keskustelua viime vuosina – sekä puolesta että vastaan. Keskustelun seurauksena kesäkuun alussa on tullut voimaan lainmuutos koskien nollatuntisopimuksia. Juuri

Lue lisää »