Kuvia, joita ennen säilöttiin muistoiksi valokuva-albumeihin, jaetaan nyt sähköisesti niin pienille kuin laajemmillekin yleisöille. Vanhemmat muovaavat lastensa digitaalisia jalanjälkiä jo kauan ennen kuin nämä ottavat ensimmäiset askeleensa. Sosiaalinen media kätkee sisäänsä lukuisia lasten turvallisuuteen ja tulevaisuuteen kohdistuvia riskejä, eikä niiden pitkäaikaisia vaikutuksia pystytä vielä edes arvioimaan. Vaikka vanhemmalla on oikeus päättää lapsen asioista, tulee päätösten olla aina lapsen edun mukaisia.
Lasten kuvien ja videoiden jakaminen sosiaalisessa mediassa herättää laajasti huolta ja keskustelua, eikä sitä voida pitää oikeudellisesta näkökulmasta tarkasteltuna lainkaan ongelmattomana.
Lapsellakin on oikeus yksityisyyteen
Tähän niin kutsuttuun sharenting -ilmiöön kytkeytyy monenlaisia oikeudellisia kysymyksiä, joista varmasti ensimmäisenä mieleen nousee lapsen yksityisyyden suoja. Lapsella on aikuisiin nähden täysin yhtäläinen oikeus yksityisyytensä suojaan. Ensisijainen vastuu lapsen oikeuksien toteutumisen turvaamisessa ja lapsen suojelemisessa sosiaalisen median vaaroilta on lapsen vanhemmilla, eikä vanhemman päätöksentekovalta voi syrjäyttää lapsen etua ja oikeuksia.
Kysy aina ensin lapselta lupa
Kaikissa lasta koskevissa päätöksissä tulee ottaa huomioon lapsen omat näkemykset ja antaa niille asianmukainen painoarvo lapsen ikään ja kehitystasoon nähden. Yksityisyyden suojansa nojalla lapsella on oikeus itse päättää siitä, mitä hänestä julkaistaan sosiaaliseen mediaan. Lapsen kuvien ja videoiden julkaisemiselle tulee siis lähtökohtaisesti aina olla lapsen suostumus.
Lapsen suostumusta kysyttäessä on varmistettava, että lapsi ymmärtää asian todellisen merkityksen sekä ne riskit, joita julkaisusta voi seurata.
Toisinaan on kyse niin pienestä lapsesta, ettei hän vielä kykene ymmärtämään julkaisujen merkitystä ja antamaan niihin pätevästi suostumustaan. Tällöin lapsen kuvien ja videoiden julkaisemisessa on hyvä noudattaa erityistä varovaisuutta.
Voidaanko lapsi tunnistaa julkaisusta?
Lapsen yksityisyyden suojelemiseksi on tärkeää pohtia, onko lapsi tunnistettavissa julkaisusta. Tunnistettavuutta arvioitaessa merkityksellistä ei ole ainoastaan lapsen kasvojen näkyminen, vaan siihen vaikuttavat myös muut seikat. Julkaisuista voi olla havaittavissa esimerkiksi lapsen asuinpaikka, kodin pihapiiri tai harrastusseuran paita, jotka edesauttavat tunnistamista erityisesti perheen tuntevien tai alueen tunnistavien katsojien osalta. Myös lapsen nimen kertominen julkaisuissa lisää tunnistettavuutta.
Älä jaa arkaluonteisia tietoja lapsestasi
Arkaluonteiset tiedot kuuluvat yksityiselämän ydinalueeseen ja levittämällä niitä laajalle yleisölle voi syyllistyä jopa yksityiselämää loukkaavaan tiedon levittämiseen. (KKO 2018:81)
Lasta koskevia arkaluonteisia tietoja ovat esimerkiksi vaippakuvat, muut vähäpukeiset kuvat, tiedot lapsen terveydentilasta tai lastensuojelun asiakkuudesta, tiedot lapsen seksuaalisesta suuntautumisesta tai uskonnollisesta vakaumuksesta sekä muut kuvat tai videot, joiden julkaiseminen voi aiheuttaa lapsessa häpeän tunnetta.
Korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä myös lapsen voimakkaat tunnetilat ja kärsimys on katsottu kuuluvaksi lapsen yksityiselämän ydinalueeseen. Hauskoiksi mielletyt, lasta nöyryyttävät julkaisut saattavat siis hyvinkin loukata lapsen yksityisyyttä.
Lapsen etu ja turvallisuus on keskiössä myös sosiaalisessa mediassa. Riskien tunnistaminen ja lapsen edun huomioiminen verkossa on aina vanhemman vastuulla. Jos kaipaat juridisia neuvoja aiheeseen liittyen, asiantuntijamme ovat apunasi.
Eevi Aalto, OTM