Perheoikeus

Perheoikeus kattaa monenlaisia perhe-elämän asioita, kuten erilaisia varallisuussuhteita, avioliiton solmimisia ja purkamisia, osituksia ja omaisuuden erotteluja, asiakirjojen laatimisia sekä lapsen asumiseen huoltoon, tapaamisoikeuteen ja elatukseen liittyviä tilanteita. Toimistomme kokeneet lakimiehet avustavat kaikissa perheoikeuteen liittyvissä kysymyksissä.

Avioliitto

Omistusoikeus avioliitossa

Omaisuuden suhteen pääsääntö avioliitossa on, että aviopuolison ennen avioliittoa hankkima omaisuus ja avioliiton aikana hankittu omaisuus kuuluu hänelle. Avioliiton solmimisella ei ole vaikutusta puolisoiden omistusoikeuteen, eli omaisuuden omistaa se, joka on sen saanut tai hankkinut. Yhteisesti hankittu omaisuus tai yhteisesti taatut velat ovat yhteisiä.

Avio-oikeus

Avioliitossa kummallakin puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen. Avio-oikeus toteutetaan osituksessa avioliiton päättyessä joko avioeron tai toisen puolison kuoleman johdosta. Avio-oikeus voidaan kuitenkin sulkea pois avioehtosopimuksella joko osittain tai kokonaan. Myös lahjan ja testamentin määräyksillä voidaan vaikuttaa avio-oikeuden sisältöön.

Avioero

Avioero on lähes aina tunteita herättävä ja raskas prosessi kaikille perheen jäsenille. Avioeroon liittyy myös monia muita kysymyksiä, jotka on hyvä pyrkiä ratkaisemaan puolisoiden kesken. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi ositus ja omaisuuden erottelu, lasten oikeudellisen aseman järjestäminen sekä kysymys siitä, kuka saa jäädä asumaan perheen yhteisenä kotina olleeseen asuntoon. Toimistomme lakimiehet avustavat avioerossa ja huolehtivat tarvittaessa kaikista avioeron hakemiseen ja lainvoimaiseksi saattamiseen liittyvistä toimenpiteistä päämiehen puolesta. Tällöin päämiehen ei tarvitse itse tehdä mitään avioeron saamiseksi. Avustamme päämiestä myös kaikissa muissa avioeroon liittyvissä liitännäisasioissa.

Yhteiselämän lopettaminen

Tuomioistuin voi puolisoiden yhteisestä tai toisen puolison hakemuksesta päättää yhteiselämän lopettamisesta. 

Puolisoista se, joka on enemmän asunnon tarpeessa oleva, saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin riippumatta siitä, kenen omistuksessa asunto on. Ratkaisevaa asumisoikeudesta päätettäessä on, kumman puolison katsotaan olevan enemmän asunnon tarpeessa.

Ositus

Osituksessa puolisolla on oikeus saada puolet kummankin puolison omaisuuden säästöjen yhteenlasketusta arvosta. Osituksessa tehdään omaisuuden tasajako, joka toteutuu siten, että varakkaampi puoliso luovuttaa tasinkoa vähemmän omistavalle puolisolle. Varakkaampi puoliso joutuu luovuttamaan tasinkona niin paljon omaisuutta vähemmän omistavalle, että kummankin puolison omaisuuden säästö saadaan yhtä suureksi.

Edellä mainitusta periaatteesta voidaan poiketa silloin, kun puoliso on kuollut. Tällöin varakkaammalla leskellä ei ole velvollisuutta maksaa tasinkoa kuolleen puolison perillisille (ns. lesken tasinkoprivilegi).

Omaisuuden ositus on toimitettava, jos jompikumpi osapuoli sitä vaatii. Mikäli osapuolilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, toimitetaan osituksen sijasta omaisuuden erottelu.

Ositus voidaan toimittaa sopimusosituksena, jolloin toimistomme lakimiehet avustavat omaisuuden laskentaan, arvostamiseen ja sopimuksen laatimiseen liittyvissä kysymyksissä.

Mikäli osapuolet eivät pääse keskenään sopimukseen osituksen toimittamisesta, avustamme toista osapuolta osituksen toimittamisessa. Tällöin ositusta toimittamaan voidaan tarvittaessa hakea pesänjakaja, joka viime kädessä suorittaa osituksen laatimalla osituskirjan. Riitaisissa osituksissa kannattaa ajoissa kääntyä asiaan perehtyneen lakimiehen puoleen ositusosapuolen oikeuksien turvaamiseksi. Kokeneen lakimiehen puoleen kannattaa kääntyä jo ennen avioeron vireille saattamista.

Toimistomme lakimiehillä on pitkäaikaista kokemusta ositusten ja omaisuuden erotteluiden toimittamisista. Voimme toimia myös oikeuden määrääminä pesänjakajina osituksissa ja omaisuuden erotteluissa.

Avioehtosopimus

Puolisot voivat poiketa avio-oikeutta koskevista avioliittolain säännöksistä solmimalla avioehtosopimuksen. Avioehtosopimuksen tekeminen edellyttää molempien puolisoiden suostumusta. Avioehto voidaan tehdä avioliiton aikana tai sen voivat tehdä kihlakumppanit jo ennen avioliiton solmimista, jolloin avioehto tulee voimaan avioliiton solmimisesta.

Avioehtosopimus on tehtävä tietyssä määrämuodossa, jotta se olisi pätevä. Avioliittolaissa on myös säännöksiä siitä, mistä asioista avioehtosopimuksessa voidaan sopia. Avioehtosopimuksen voimaantulo edellyttää lisäksi määrämuotoisia toimia. Mikäli edellä mainittuja määräyksiä ei noudateta, on avioehtosopimus pätemätön. Edellä sanotun vuoksi avioehtosopimuksen laatimisessa kannattaa aina kääntyä avio-oikeuteen perehtyneen kokeneen lakimiehen puoleen.

Avioehtosopimus voidaan peruuttaa tekemällä uusi avioehtosopimus, jossa sovitaan avio-oikeuden palauttamisesta. Peruuttamisessa on noudatettava samoja määrämuotoja, joita noudatetaan avioehtosopimuksen solmimisessa.

Avioehtosopimusta voidaan myös jälkeenpäin sovitella, mikäli ositus johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Avioehtosopimuksen sovittelu voi tulla harkittavaksi osituksen toimittamisessa tai sen jälkeen. Avioehdon sovittelua koskevissa kysymyksiä kannattaa aina kääntyä avio-oikeuteen perehtyneen kokeneen lakimiehen puoleen.

Lahjanantajan ja testamentintekijän määräykset

Myös omaisuutta antava henkilö voi antaa sitovia määräyksiä koskien puolisoiden avio-oikeutta. Lahjanantaja voi lahjakirjassa ja testamentin tekijä testamentissa määrätä, ettei lahjan tai perinnön saajan aviopuolisolla ole avio-oikeutta toisen puolison lahjana tai perintönä saamaan omaisuuteen.

Avoliitto

”Avoero”

Avioliittolain säännöksi ei sovelleta puolisoihin, jotka elävät avoliitossa. Jos avoliitto päättyy eroon, joudutaan puolisoiden varallisuussuhteet määrittelemään ja purkamaan vastaavasti kuin avioerotilanteissa. Avopuolisoiden varallisuussuhteiden purkamiseen on laissa omat säännökset, joissa määrätään muun muassa omaisuuden erottelusta ja avopuolison mahdollisuudesta hyvitykseen yhteistalouden hyväksi antamastaan panoksesta.

Avoeroa koskevassa omaisuuden erottelussa kannattaa kääntyä perheoikeuteen erikoistuneen lakimiehen puoleen, mikäli edellytykset omaisuuden erottelulle tai hyvityksen suorittamiselle ovat olemassa.

Omaisuuden erottelu

Omaisuuden erottelua avopuolisoiden välillä koskeva lainsäädäntö on tullut voimaan 1.4.2011.

Jos avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen sitä vaatii, toimitetaan avoliiton päättyessä avopuolisoiden omaisuuden erottelu.

Omaisuuden erottelussa kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, yhteisomistussuhde on vaadittaessa purettava.

Jos omaisuutta eroteltaessa avopuolisoiden välisestä sopimuksesta tai olosuhteista muutoin ei käy selville eikä voida näyttää, kumman avopuolison omaisuuteen jokin irtain esine kuuluu tai että se on yhteistä omaisuutta, avopuolisoiden katsotaan saaneen sen yhteisesti yhtäläisin oikeuksin.

Omaisuuden erottelusta voidaan sopia laatimalla omaisuuden erottelukirja. Avopuoliso tai kuolleen avopuolison perillinen voi myös hakea käräjäoikeudelta pesänjakajan määräämistä omaisuuden erottelua varten. Pesänjakaja määrätään ja hän toimittaa omaisuuden erottelun siten kuin perinnönjaosta säädetään.

Hyvitys yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta

Avopuolisolla on oikeus hyvitykseen, jos hän on yhteistalouden hyväksi antamallaan panoksella auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta siten, että yhteistalouden purkaminen yksinomaan omistussuhteiden perusteella johtaisi perusteettoman edun saamiseen toisen kustannuksella.

Yhteistalouden hyväksi annetuksi panokseksi katsotaan: 1) työ yhteisen talouden tai toisen avopuolison omistaman omaisuuden hyväksi; 2) varojen käyttö yhteiseen talouteen; 3) varojen sijoitus toisen avopuolison omistamaan omaisuuteen; tai 4) muu näihin verrattava toiminta.

Oikeutta hyvitykseen ei ole, jos yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta koitunut perusteeton etu on olosuhteet huomioon ottaen vähäinen.

Rekisteröity parisuhde ja avoliitto

Suomessa solmitun rekisteröidyn parisuhteen muuttamista avioliitoksi pitää hakea omasta maistraatista yhdessä puolison kanssa. Muutosilmoitus tehdään maistraatin lomakkeella tai käymällä maistraatissa. Rekisteröity parisuhde jatkuu avioliittona ilmoituspäivästä lukien ja suhteen nähdään olleen voimassa rekisteröintipäivästä saakka.

Rekisteröityä parisuhdetta ei ole pakko muuttaa avioliitoksi, vaan vanhat rekisteröidyt parisuhteet voivat jäädä voimaan parin niin halutessa. Rekisteröidyn parisuhteen oikeusvaikutukset pysyvät voimassa. Uusia rekisteröityjä parisuhteita ei voi enää 1.3.2017 alkaen solmia.

Ennen avioliittolain muutoksen voimaantuloa rekisteröityihin parisuhteisiin sovelletaan jatkossakin lakia rekisteröidystä parisuhteesta.

Toimistomme kokeneet lakimiehet avustavat rekisteröityjen parisuhteiden osapuolia kaikissa oikeudellisissa kysymyksissä.

Lapsioikeus

Lasten huoltomuodot

Yhteishuolto

Lapsenhuoltolain periaatteena on, että lapsen etu toteutuu parhaiten silloin kun vanhemmat yhdessä vastaavat lapsensa huollosta. Yhteishuolto tarkoittaa vanhempien välistä yhteistoimintaa ja yhteistä päätöksentekoa lapsen asioissa. Yhteishuollossa huoltajat päättävät yhdessä lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta kansalaisuudesta, äidinkielestä, nimestä, uskonnosta, terveydenhuollosta, päivähoidosta/koulunkäynnistä, passista sekä muista lapsen henkilökohtaisista asioista

Rajoitettu yhteishuolto

Lapsen ollessa vanhempiensa yhteisessä huollossa, tuomioistuin voi päättää huoltajien välisestä tehtävienjaosta eli antaa päätöksessä yksilöityjen huoltajan tehtävien osalta päätösvallan yksin toiselle vanhemmalle. Tällainen tuomioistuimen tehtäväjakomääräys voi koskea päätöksentekoa esimerkiksi nimestä, päivähoitopaikasta, koulusta, terveydenhoidosta, uskonnosta ja/tai passista. Väestörekisteriin rajoitetusta yhteishuollosta kirjataan vain tieto siitä, että ”huolto on jaettu”. Lapsen huoltaja joutuu osoittamaan huoltajan oikeutensa tuomioistuimen päätöksellä viranomaisten kanssa asioidessaan

Yksinhuolto

Silloin kun vain toinen vanhemmista on lapsen huoltaja, voi hän yksin tehdä lasta koskevat päätökset. Tällöin viranomaiset antavat lasta koskevat tiedot vain huoltajalle ja vain huoltajan erikseen antamalla luvalla toiselle vanhemmalle.

Tiedonsaantioikeus

Jos lapsi on toisen vanhemman yksinhuollossa, huoltaja voi käyttää yksin päätösvaltaa lapsen asioissa. Toiselle vanhemmalle voidaan kuitenkin vanhempien sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä vahvistaa oikeus saada lasta koskevia tietoja viranomaisilta. Tiedonsaantioikeuden omaavan vanhemman on osoitettava tämä oikeutensa vahvistetulla sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, koska tiedonsaantioikeutta ei kirjata väestörekisteriin.

Lapsen huoltoa koskevissa asioissa kannattaa aina kääntyä perheoikeuteen erikoistuneen lakimiehen puoleen.

Lapsen asuminen

Yhteishuollossa oleva lapsen vanhempien muuttaessa erilleen, on ratkaistava se, kumman vanhemman luona lapsi jatkossa asuu. Lapsella voi olla vain yksi virallinen asuinpaikka. Lähtökohtana tulee olla lapsen etu asumismuotoa päätettäessä. Harkittaessa lapsen asuinpaikkaa on tärkeää ottaa huomioon, kuinka asuminen ja lapsen arkeen kuuluvat asiat järjestyvät käytännössä parhaiten.

Vuoroasuminen

Vuoroasuminen tarkoittaa sitä, että lapsi asuu puolet tai lähes puolet ajastaan vuorotellen vanhempiensa luona. Joissakin tapauksissa käytetään myös sellaista ratkaisua, että lapset asuvat pysyvästi samassa paikassa ja vanhemmat asuvat vuorotellen heidän kanssaan.

Lapsi voi kuitenkin olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä paikassa. Lapsen koulu, koulukuljetukset ja oikeus päivähoitopaikkaan määräytyvät lapsen asuinpaikan mukaan. Asumistukea ja monia muita etuuksia myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Lapsilisää maksetaan vain toiselle vanhemmalle, lähtökohtaisesti sille, jonka luona lapsi virallisesti asuu.

Lapsen ja vanhempien tapaamisoikeus

Lapsen tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Lapsen tapaamisoikeuden turvaaminen on kummankin vanhemman vastuulla. Kaikki lapsen huoltolaissa hyvälle huollolle asetetut kriteerit koskevat myös tapaamisoikeutta. Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ei ole sidoksissa siihen, onko vanhempi lapsen huoltaja vai ei. Tapaamisoikeus voidaan vahvistaa vain lapsen ja vanhemman välille.

Huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta päättäminen

Vanhempien välinen sopimus

Vanhemmat voivat tehdä sopimuksen lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Jotta sopimus olisi pakkotäytäntöönpanokelpoinen, tulee se vahvistuttaa viranomaisella. Lapsen asuinkunnan lastenvalvoja vahvistaa sopimuksen, jos se ei ole lapsen edun vastainen. Vahvistettu sopimus vastaa lainvoimaltaan tuomioistuimen antamaa ratkaisua.

Tuomioistuimen päätös lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta

Jos vanhemmat eivät pääse keskenään sovintoon lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevassa asiassa, voidaan asia viedä lapsen kotipaikan tai vakituisen asuinpaikan käräjäoikeuden ratkaistavaksi.

Kun lapsen huoltoa tai tapaamisoikeutta koskeva asia on vireillä tuomioistuimessa, voi tuomioistuin antaa väliaikaisen määräyksen lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lisäksi erityisestä syystä tuomioistuin voi määrätä, kenelle lapsen huolto uskotaan, kunnes asiasta lopullisesti päätetään. Väliaikainen määräys on voimassa, kunnes tuomioistuin lopullisesti päättää asiasta, jollei päätöstä tätä ennen peruuteta tai muuteta.

Sopimuksen tai päätöksen muuttaminen

Sosiaalilautakunnan vahvistamaa sopimusta tai tuomioistuimen päätöstä lapsen huollosta tai tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa uudella sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos olosuhteet ovat sopimuksen vahvistamisen tai päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos tähän muutoin on aihetta.

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpano

Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun päätöksen tai sosiaalitoimen vahvistaman sopimuksen täytäntöönpanoa voidaan vaatia tuomioistuimessa, jos päätöstä tai sopimusta ei ole noudatettu. Lapsen huoltoa koskevan alle kolme kuukautta vanhan päätöksen täytäntöönpanoa voidaan hakea myös lapsen asuinpaikan ulosottomieheltä. Käytettävissä olevia pakkokeinoja ovat uhkasakko ja nouto. Täytäntöönpanoon ei kuitenkaan saa ryhtyä, jos 12-vuotias tai sitä nuorempi, mutta riittävän kehittynyt lapsi sitä vastustaa.

Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamista koskevissa asioissa kannattaa aina kääntyä kokeneen lakimiehen puoleen. Toimistomme lakimiehillä on pitkäaikaista kokemusta lapsen huoltoon, asumiseen ja tapaamiseen liittyvistä asioista oikeudenkäynteineen.

Lapsen oikeus elatukseen

Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan vanhemmilla on velvollisuus elättää alaikäistä lastaan. Lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset.

Elatuslain mukaan vanhemmat vastaavat lapsensa elatuksesta kykynsä mukaan. Vanhempien elatuskykyä arvioitaessa huomioon otetaan heidän ikänsä, työkykynsä ja mahdollisuutensa osallistua ansiotyöhön, käytettävissä olevien varojen määrä sekä heidän lakiin perustuva muu elatusvastuunsa. Vanhempien elatusvastuun laajuutta arvioitaessa otetaan huomioon myös lapsen kyky ja mahdollisuudet itse vastata elatuksestaan sekä seikat, joiden johdosta vanhemmille ei aiheudu lapsen elatuksesta kustannuksia tai ne ovat vähäiset.

Lähtökohtaisesti lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Elatusvelvollisuus voi päättyä jo aikaisemminkin, jos lapsi esimerkiksi kykenee täysin elättämään itsensä ansiotyöllään. Lisäksi oikeuskäytännössä on katsottu, että vanhempien elatusvelvollisuus päättyy, jos lapsi solmii avioliiton ennen kuin täyttää 18 vuotta.

Jos lapsen huolto on uskottu muulle henkilölle kuin lapsen vanhemmalle, ei näin määrätylle huoltajalle synny lapsen elatuksesta annetun lain tarkoittamaa elatusvelvollisuutta suhteessa lapseen.

Elatusapu

Elatuslain mukaan lapselle voidaan vahvistaa suoritettavaksi elatusapua, jos vanhempi ei muulla tavoin huolehdi lapsen elatuksesta taikka jos lapsi ei pysyvästi asu vanhempiensa luona. Elatusavulla tarkoitetaan siis rahasuoritusta, jolla lapsen vanhemman on elatusvelvollisuutensa nojalla määräajoin osallistuttava lapsen elatuksesta aiheutuviin kustannuksiin.

Elatusavun määrä ja suorittamistapa vahvistetaan joko vanhempien keskinäisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla. Elatusapu voidaan vahvistaa määräajaksi tai suoritettavaksi eri määräisenä eri ajanjaksoilta.

Elatusapuasian ratkaiseminen

Vanhemmat voivat sopia elatusavun määrästä keskenään joko suullisesti tai kirjallisesti. Jotta elatussopimus olisi täytäntöönpanokelpoinen, se tulee vahvistuttaa viranomaisella. Mikäli vanhemmat eivät pääse asiassa sopimukseen, voidaan asia viedä tuomioistuimen ratkaistavaksi.

Asia tulee vireille käräjäoikeudelle toimitettavalla kirjallisella haastehakemuksella. Elatuskanteessa asianosaisina ovat lapsi ja se vanhempi, jolta elatusapua vaaditaan. Alaikäistä lasta edustaa hänen huoltajansa.

Tuomioistuin vahvistaa elatusavun lähtökohtaisesti kanteen vireille panosta lukien tai vireillepanoa myöhemmästä ajankohdasta. Tuomioistuin voi kuitenkin määrätä, että elatusapua on suoritettava kanteen vireille panoa aikaisemmasta ajankohdasta lukien, jos tähän on olemassa erityisen painavia syitä

Elatusvelvollinen on hävitessään asian velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut. Lapsi sen sijaan ei pääsääntöisesti joudu maksamaan vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, vaikka häviäisikin jutun elatusavun vahvistamisesta tai korottamisesta.

Koulutusavustus

Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuneista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt 18 vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi. Tällöin otetaan erityisesti huomioon lapsen taipumukset, koulutuksen kestoaika, siitä aiheutuvien kustannusten määrä sekä lapsen mahdollisuudet koulutuksen päätyttyä itse vastata koulutuksestaan aiheutuvista kustannuksista.

Jos koulutusavustus vahvistetaan ennen kuin lapsi täyttää 18 vuotta, lapsen edustajana toimii lapsen lähivanhempi. Täysi-ikäinen lapsi vaatii koulutusavustusta itse ja voi kohdistaa vaateensa kumpaankin vanhempaansa. Koulutusavustus maksetaan 18 vuotta täyttäneen lapsen omalle tilille.

Oikeuskäytännössä on katsottu vakiintuneesti, että koulutusavustus voidaan vahvistaa lukion käymisen ajaksi, koska lukion katsotaan kuuluvan kansalaisten peruskoulutukseen. Koulutusavustus voidaan vahvistaa myös ammatilliseen koulutukseen, mutta kynnys siihen on korkeampi. Koulutusavustuksen vahvistaminen edellyttää aina tapauskohtaista harkintaa siitä, onko vahvistaminen kohtuullista. Harkinnassa on otettava huomioon myös lapsen omat mahdollisuudet vastata koulutuskustannuksistaan esimerkiksi opintorahalla, opintolainalla tai työnteolla.

Elatusavun muuttaminen

Aiemmin vahvistettua elatusapua voidaan muuttaa joko vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen tuomiolla.

Vahvistetun elatusavun määrää voidaan muuttaa, jos olosuhteet elatusavun vahvistamisen jälkeen ovat muuttuneet olennaisesti ja elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena. Elatusapua voidaan muuttaa myös, jos vahvistetun elatusavun harkitaan olleen jo alun perin kohtuuton. Vahvistetun elatusavun muuttamista harkittaessa voidaan ottaa huomioon myös kanteen vireille panoa edeltäneen yhden vuoden aikana vallinneet olosuhteet, jos tähän on erityisiä syitä.

Sekä elatusapu että koulutusavustus ovat indeksisidonnaisia eli niitä korotetaan kalenterivuosittain elinkustannusindeksin nousua vastaavasti.

Elatusasioissa kannattaa aina kääntyä perheoikeuteen perehtyneen lakimiehen puoleen. Elatusavun tarpeen määritteleminen ja elatusavun määrän laskeminen edellyttävät oikeudellista asiantuntemusta, laskelmien tekoa ja monien asiaan vaikuttavien tekijöiden huomioonottamista.

Ota yhteyttä

Ota yhteyttä

Maksuton alkuneuvottelu
040 635 2299


Perheoikeus


Perintöoikeus


Asuntokauppa


Rakentaminen


Työoikeus


Rikosoikeus

Vahingonkorvaus-
ja kuluttaja-asiat


Sopimusasiat


Tekijänoikeus