Vaikka avioliitto on yhteiskunnassamme tunnustettu parisuhteen merkki, on avioliitto myös taloudellinen päätös. Yleisesti tunnettua on, että lähtökohtaisesti avioliiton päättyessä aviopuolisot saavat kumpikin puolet parin omaisuudesta, ellei puolisoiden avio-oikeuteen ole esimerkiksi avioehtosopimuksella puututtu. Sen sijaan avopuolisot ovat täysin erilaisessa asemassa liiton päättyessä.
Toisin kuin aviopuolisoille ei avopuolisoille synny suoraan avoliiton perusteella oikeutta toisen puolison omaisuuteen. Avoliitossa lähtökohtana on, että kumpikin avopuoliso pitää oman omaisuutensa liiton päättyessä. Jos avopuolisoilla on yhteistä omaisuutta, on molemmilla oikeus omistamaansa osuuteen. Omistusosuudet ovat yhtä suuret, jollei voida osoittaa omistuksen jakaantuvan toisin.
Kuitenkin avoliitot ovat yleistyneet huomattavasti, minkä myös lainsäätäjä on tunnistanut. Avio- ja avoliittojen välinen eroavuus on kaventunut tietyissä tilanteissa. Sellaisten avoliittojen päättyessä, missä avopuolisot ovat asuneet yhteisessä taloudessa vähintään viisi vuotta tai heillä on tai aikaisemmin ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi, saavat avopuolisot muun muassa vaatia omaisuuden erottelua ja hyvitystä yhteistalouden hyväksi annetusta panoksesta. Erityisesti mahdollisuus vaatia hyvitystä lieventää avoliittojen lähtökohtaa, että avopuolisot pitävät omaisuutensa liiton päättyessä. Avopuolisolla saattaa olla oikeus hyvitykseen, jos hän on työllään tai varallisuudellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuutta. Esimerkiksi avopuoliso voi olla oikeutettu hyvitykseen, kun hän huolehtii kotitaloustöistä toisen avopuolison kartuttaessa omaisuuttaan työelämässä.
Tiivistetysti voidaan sanoa, että avoliiton päättyessä avopuolisot pitävät oman omaisuutensa. Hyvityksen vaatimisella saatetaan kuitenkin päästä oikeudenmukaiseen tulokseen siten, että omaisuutta ei jaeta ainoastaan omistuksen perusteella. Tällöin huomioon otetaan myös toisen osapuolen panostuksesta toiselle kertynyt hyöty.
Avoliiton päättymiseen voidaan myös varautua ennakollisesti sopimalla. Osaavan lakimiehen puoleen kääntyminen ajoissa vähentää mahdollisten riitojen syntymistä.
Tiesitkö, että kokouksen estäminen on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko? Kokouksen estämisestä on tuomittava se, joka käyttämällä väkivaltaa tai sillä uhkaamalla oikeudettomasti estää yleisiä asioita
Tekijä voidaan tuomita enintään kahdeksan kuukauden ehdottoman vankeusrangaistuksen sijasta yhdyskuntapalveluun. Edellytyksenä on lisäksi, ettei yhdyskuntapalvelulle ole estettä ehdottomien vankeusrangaistusten, valvontarangaistusten, aiempien yhdyskuntapalvelurangaistusten, rikollisen toiminnan
Esimies ei saa käyttää asemaansa väärin. Esimiesaseman väärinkäyttäminen on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko. Teosta on tuomittava esimies, joka 1) käskyvaltaa väärinkäyttäen aiheuttaa käskynalaiselle sellaista
Kieltoerehdyksestä säädetään rikoslaissa. Kieltoerehdys on vastuuvapausperuste. Tekijä on rangaistusvastuusta vapaa, jos hän erehtyy pitämään tekoaan sallittuna, ja jos erehtymistä on pidettävä ilmeisen anteeksiannettavana seuraavien seikkojen
Rikoslaissa säädetään valinnasta ehdottoman ja ehdollisen vankeuden välillä. Mikäli rangaistus on enintään kahden vuoden määräaikainen vankeusrangaistus, se voidaan määrätä ehdolliseksi (ehdollinen vankeus), jollei rikoksen
Väkivaltakuvauksen levittäminen on rikoslaissa rangaistavaksi säädetty teko. Väkivaltakuvauksen levittämisestä on tuomittava se, joka pitää kaupan tai vuokrattavana tai levittää tai muulla tavoin tarjoaa tai