Rikosprosessi koostuu neljästä vaiheesta, jotka ovat esitutkinta, syyteharkinta, oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano. Rikosoikeudenkäynnissä jutun asianosaisia ovat syyttäjä, rikoksesta syytetty ja rikoksen uhri. Uhria kutsutaan asianomistajaksi, mikäli hänellä on asiassa vaatimuksia syytettyä kohtaan.

Tavallisimmin rikosprosessi alkaa rikosilmoituksesta. Rikosasia tulee vireille käräjäoikeuteen, kun poliisi tehdyn rikosilmoituksen perusteella katsoo tarpeelliseksi toimittaa asiassa esitutkinta, ja syyttäjä esitutkinnassa selvitetyn perusteella nostaa syytteen rikoksesta epäilyä vastaan. Pääsääntöisesti rikosasiat käsitellään rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa.

Syyttäjän tehtävänä on lain mukaan toimia objektiivisesti ja huomioida siten sekä syytetyn syyllisyyden tueksi että sitä vastaan saatu selvitys. Syyte on yleensä nostettava, mikäli esitutkinnassa ilmenneen perusteella on todennäköisiä syitä epäillä vastaajan syyllistyneen rikokseen. Eräissä tapauksissa syyttäjä voi kuitenkin luopua syytteen nostamisesta siitäkin huolimatta, että epäilyn syyllisyyden tueksi olisi olemassa riittävä näyttö. Tällaisia laissa säädettyjä luopumisperusteita ovat esimerkiksi rikoksen vähäisyys tai se, että rikos on tehty alle 18-vuotiaana ja sen katsotaan johtuneen pikemminkin tekijän harkitsemattomuudesta kuin piittaamattomuudesta lain kieltoja ja käskyjä kohtaan. Rikoksen uhrilla eli asianomistajalla on näissä tilanteissa, kun syyttäjä päättää jättää syytteen nostamatta, toissijainen syyteoikeus. Tämä tarkoittaa sitä, että rikoksen uhri voi itsenäisesti esittää rikokseen perustuvan yksityisoikeudellisen korvausvaatimuksen vastaajaa kohtaan.

Jotta rikosasian asianosaisen (sekä uhrin, epäillyn, että asianomistajan) oikeudelliset edut tulisivat valvotuksi jo esitutkinta- ja syyteharkintavaiheessa, kannattaa tämän kääntyä avustajan puoleen jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, eikä vasta saatuaan haasteen tai kutsun oikeuteen.

Rikoksesta epäilty eli vastaaja

Rikoksesta epäillyllä on lain mukaan oikeus käyttää avustajaa paitsi oikeudenkäynnissä, myös sitä edeltävässä esitutkintavaiheessa. Rikoksesta epäillyllä ei ole myöskään velvollisuutta myötävaikuttaa oman syyllisyytensä selvittämiseen. Käytännössä, jos asiassa on aloitettu esitutkinta, on poliisilla jotakin konkreettista näyttöä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Näin ollen, mikäli olet saanut kutsun poliisikuulusteluun, kannattaa sinun ottaa mukaasi hyvä ja aktiivinen avustaja. Avustajan tehtävänä esitutkinnassa on muun muassa huolehtia, että ymmärrät esitetyt kysymykset, että käytetyt kuulustelukeinot ovat lainmukaisia, etkä päädy myötävaikuttamaan oman syyllisyytesi selvittämiseen.

Mikäli rikosasia etenee siihen, että saat tiedoksesi syyttäjän haasteen, on avustajan tehtävänä perehtyä esitutkintapöytäkirjaan ja haasteeseen ja antaa arvionsa siitä, millaisissa puitteissa asiassa on mahdollista menestyä. Avustaja laatii puolestasi myös kirjallisen vastauksen syyttäjän haasteeseen ja ajaa oikeudenkäynnissä asiaa puolestasi sekä valittaa tarvittaessa tuomiosta.

Epäillyllä on oikeus saada maksuton oikeudenkäynti valtion varoista, mikäli edellytykset julkisen oikeusavun saamiseksi täyttyvät. Lisäksi monissa kotivakuutuksissa on mukana oikeusturvavakuutus, joka saattaa kattaa asianajokustannukset. Selvitämme puolestasi millä edellytyksin olet oikeutettu saamaan asianajokustannukseni korvatuksi ja teemme tarvittavat hakemukset.

Asianomistaja eli rikoksen uhri

Mikäli olet joutunut rikoksen uhriksi, kannattaa asiasta tehdä mahdollisimman pian rikosilmoitus poliisille. Rikosilmoituksen voi tehdä paikalle saapuneelle poliisipartiolle, asioimalla poliisilaitoksella henkilökohtaisesti tai puhelimitse taikka internetin välityksellä. Mikäli rikoksesta on aiheutunut vammoja, kannattaa lääkäriin mennä mahdollisimman pian vammojen toteamiseksi ja osoittamiseksi. Lääkärintodistus on hyvä olla mahdollista oikeudenkäyntiä ja korvausvaatimuksia varten.

Rikoksen uhrilla on oikeus korvaukseen rikoksen johdosta aiheutuneesta kivusta ja särystä sekä aiheutuneesta pysyvästä ja/tai tilapäisestä haitasta. Asianomistajana voit siis vaatia oikeudessa vastaajalta (rikoksesta epäilty) vahingonkorvauksia. Asianomistajan vahingonkorvausvaatimuskirjelmä on syytä laatia käyttäen ammattiapua. Me Lakiasiantoimisto Legimiassa selvitämme puolestasi minkälaisia vahinkoja voit vaatia korvattavaksi ja kuinka paljon korvauksia kannattaa vaatia, sekä laadimme hyvän ja perusteellisen vaatimuskirjelmän. Oikeudenkäynnissä avustajan tehtävänä on muun muassa esittää puolestasi vahingonkorvausvaatimukset perusteineen ja olla tukenasi kenties ahdistavalta tuntuvassa tilanteessa.

Asianomistajalle näin aiheutuvat asianajokustannukset voivat tulla osittain tai kokonaan katetuksi oikeusturvavakuutuksesta (kotivakuutus) tai valtion varoista (oikeusapu). Lähes poikkeuksetta kotivakuutuksiin sisältyy oikeusturvavakuutus. Lakimiehemme selvittävät puolestasi, kattaako kotivakuutuksesi asianajokustannuksesi tai onko sinulla oikeus saada julkista oikeusapua. Mikäli vastaaja ei pysty maksamaan tuomittuja korvauksia, autamme sinua hakemaan korvausta tuomion perusteella tarvittaessa valtionkonttorilta.

Epäilläänkö sinua rikoksesta

Kiinniotto, pidättäminen ja vangitseminen

Poliisin rikoksesta epäillyn vapauteen kohdistamat pakkokeinot sekoittuvat helposti keskenään. Alla pelkistettynä miten kiinniotto, pidättäminen ja vangitseminen eroavat toisistaan. Rikoksesta epäillyllä on riippumatta siitä, onko hän kiinniotettu, pidätetty vai vangittu, oikeus pitää yhteyttä oikeudelliseen avustajaansa. Lakimiehen puoleen kannattaa siis kääntyä mahdollisimman pian.

Kiinniotto

Poliisi saa rikoksen selvittämistä varten ottaa kiinni verekseltään tai pakenemasta tavatun epäillyn. Lisäksi poliisi saa ottaa kiinni henkilön, joka on määrätty pidätettäväksi tai vangittavaksi.

Kiinniotto voi kestää korkeintaan 24 tuntia ja kiinni otetulle on viipymättä ilmoitettava kiinniottamisen syy. Kun kiinniotosta on kulunut 24 tuntia, kiinniotettu henkilö on joko päästettävä vapaaksi tai pidätettävä.

Poliisin suorittamasta kiinniotosta on erotettava ns. yleinen kiinniotto-oikeus, jonka nojalla kansalainen voi ottaa kiinni henkilön, jonka pidättämisestä tai vangitsemisesta on määrätty, tai joka tavataan verekseltä tai pakenemasta rikoksen teon jälkeen. Tällöin kiinniotettu on viipymättä luovutettava poliisille.

Pidättäminen

Rikoksesta epäilty voidaan pidättää, jos rikosepäilyyn on todennäköisiä syitä. Pidättäminen voi kestää korkeintaan kolme vuorokautta. Kun henkilö on pidätettynä, vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on esitettävä kolmantena päivänä pidätyksestä ennen kello kahtatoista. Jos vangitsemisvaatimusta ei tällöin esitetä, pidätetty on vapautettava. Pidätetylle on ilmoitettava pidättämisen syy viipymättä ja hänellä oikeus pyytää avukseen oikeudellinen avustaja.

Vangitseminen

Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin. Vangitsemisasia on käsiteltävä tuomioistuimessa viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta. Epäillyllä on myös oikeus avustajaan vangitsemisoikeudenkäynnissä, jonka tehtävänä on valvoa, onko vangitseminen tapahtunut väärin tai puutteellisin perustein. Vangitseminen jatkuu, kunnes toisin päätetään. Vangitsemisasia on käsiteltävä uudelleen kahden viikon välein, jos rikoksesta epäilty sitä vaatii.

Kotietsintä

Kynnys kotietsinnän suorittamiselle on Suomessa matala. Perusteeksi kotietsinnälle riittää, että poliisilla on syytä epäillä asiassa riittävän vakavaa rikosta ja kotietsinnässä voidaan olettaa löytyvän tutkittavana olevaan rikokseen liittyvä todiste tai muuta omaisuutta, esimerkiksi huumausaineita.

Ennen kotietsinnän aloittamista on sille, jonka luona kotietsintä suoritetaan, kerrottava etsinnän tarkoitus ja annettava etsintäpäätöksen jäljennös tai kerrottava hänen oikeudestaan saada se jälkikäteen. Niin ikään on ilmoitettava oikeudesta saattaa kotietsintä tarvittaessa tuomioistuimen tutkittavaksi. Lähtökohtaisesti sillä, jonka luona kotietsintä suoritetaan, on oikeus olla läsnä kotietsinnän ajan. Kotietsinnän toimittamispaikalta saadaan kuitenkin poistaa henkilö, joka käyttäytymisellään haittaa sen toimittamista. Tarvittaessa myös henkilön liikkumista kotietsinnän toimittamispaikalla voidaan rajoittaa.

Kotietsintä on toimitettava niin, ettei siitä aiheudu haittaa tai vahinkoa enempää kuin on välttämätöntä. Kotietsinnän kohteena oleva tila saadaan tarvittaessa avata voimakeinoja käyttäen. Kotietsintää ei saa ilman erityistä syytä toimittaa kello 22:n ja 7:n välisenä aikana.

Esitutkinta

Esitutkinta aloitetaan, jos asiassa on tehdyn ilmoituksen perusteella tai muuten syytä epäillä, että rikos on tehty. Pääsääntöisesti esitutkinnan toimittaa sen paikkakunnan poliisiviranomainen, jossa epäilty rikos on tapahtunut.

Esitutkinnassa on selvitettävä ja otettava huomioon sekä epäiltyä vastaan, että hänen puolestaan vaikuttavat seikat ja todisteet. Epäiltyä onkin esitutkinnassa kohdeltava syyttömänä. Lisäksi epäillyllä on oikeus olla vaikuttamatta sen rikoksen selvittämiseen, josta häntä epäillään.

Epäillyllä on oikeus käyttää esitutkinnassa valitsemaansa avustajaa eli lakimiestä, ja se on myös suositeltavaa. Avustajan tehtävänä esitutkinnassa on mm. pyytää mahdollisia lisätutkintatoimenpiteitä ja laatia esitutkinnan päätteeksi siitä loppulausunto, joka toimitetaan esitutkintapöytäkirjan ohella syyttäjälle. Esitutkinta-aineiston perusteella syyttäjä joko nostaa asiassa syytteen, tai luopuu syytteestä. Kummassakin tapauksessa rikoksesta epäillylle annetaan asiasta tieto, pääsääntöisesti postitse.

On myös mahdollista, että poliisi päättää esitutkinnan saattamatta asiaa syyttäjän käsiteltäväksi, jos tutkinnassa on selvinnyt, ettei rikosta ole tehty.

Kuulustelut esitutkinnassa

Jokainen on velvollinen kutsuttaessa saapumaan esitutkintaviranomaisen kuulusteluun. Ellei kutsuttu saavu paikalle eikä hänellä ole siihen hyväksyttävää syytä, voidaan hänet noutaa kuulusteluun. Kutsussa kuulusteluun ilmoitetaan tutkittavana oleva rikos ja kuulusteluun kutsutun asema esitutkinnassa. Tarvittaessa rikoksesta epäilty voidaan viedä suoraan rikospaikaltakin tai sen läheisyydestä tavattuna kuultavaksi.

Rikoksesta epäillyllä on lähtökohtaisesti jo ennen ensimmäistä poliisikuulustelua oikeus käydä avustajansa kanssa luottamuksellisia keskusteluja. Avustajan tehtävänä on tällöin selvittää epäillylle tämän oikeuksia ja auttaa tätä saamaan käsityksen asemastaan kyseisessä rikosasiassa.

Asianomistajalla eli rikoksen uhrilla ja rikosasian todistajalla on totuusvelvollisuus jo esitutkintavaiheessa. Sen sijaan rikoksesta epäillyllä ei ole velvollisuutta myötävaikuttaa asian selvittämiseen tai totuudessa pysymiseen esitutkinnassakaan. Valehtelu ei tosin kannata, sillä tavallisesti poliisilla on asiassa jo suoritetun tukinnan perusteella tiedollinen ylivoima, ja valehtelusta jää kiinni.

Sekä epäilty että asianomistaja saavat pääsääntöisesti ottaa kuulusteluun mukaansa avustajan. Avustaja kannattaakin ottaa mukaan kuulusteluun aina kuin mahdollista. Avustaja pyytää tarvittaessa kuulustelijaa esittämään asian selvittämiseksi tarpeellisia kysymyksiä ja muutenkin osallistuu kuulusteluun, jos päämiehen oikeuksien valvominen sitä edellyttää. On myös mahdollista, että harkitsematon vastaus kääntyy myöhemmin kuultavaa vastaan. Siksi on tärkeää, että mukanasi on avustaja, joka valvoo kuulustelun asianmukaisuutta ja oikeuksiasi sen aikana.

Esitutkinnan päätyttyä kannattaa myös toimittaa esitutkinnasta loppulausunto, jonka avustaja puolestasi laatii. Asiasi edetessä syyteharkintaan, saa syyttäjä muun esitutkintamateriaalin lisäksi lakimiehesi laatiman loppulausunnon, jossa on tuotu esiin syytettä vastaan puhuvat seikat. Näin ollen loppulausunnon avulla voidaan syytekohtia saada vähennettyä tai rangaistusta alennettua, ja parhaassa tapauksessa syyttäjä luopuu syytteestä kokonaan loppulausunnon johdosta.

Syyteharkinta

Esitutkintapöytäkirja toimitetaan syyttäjälle, joka päättää esitutkinta-aineiston perusteella, nostetaanko asiassa jotakuta vastaan syyte vai ei. Syytekynnyksen ylittyminen edellyttää todennäköisiä syitä epäillä, että rikos on tehty. Asiassa ei siten nosteta syytettä, mikäli suoritetussa esitutkinnassa ei ilmene sellaisia seikkoja tai todisteita, joiden perusteella rikoksen tapahtumista voidaan pitää todennäköisenä. Tällöin päätös syyttämättä jättämisestä lähetetään tiedoksi asianosaisille.

Mikäli syyttäjä puolestaan esitutkinta-aineiston perusteella katsoo, että asiassa voidaan nostaa jota kuta vastaan syyte, annetaan haaste syytetylle tiedoksi. Useimmiten haasteen tiedoksianto tapahtuu postitse.

Oikeudenkäynti rikosasiassa

Mikäli olet joutunut osalliseksi lähestymiskieltoasiassa tai harkitset lähestymiskiellon hakemista uhkaavaa henkilöä vastaan, kannattaa kääntyä asiaan perehtyneen lakimiehen puoleen, jotta kaikki asiaan vaikuttavat seikat tulevat huomioiduksi lähestymiskieltoasian käsittelyssä ja se menestyy varmimmin. Avustamme lähestymiskieltoasioissa kaikkia asian osapuolia. Lähestymiskieltoa haetaan käräjäoikeudelta pääsääntöisesti kirjallisella hakemuksella, ja siitä päätetään yleensä suullisessa istunnossa. Laadimme puolestasi lähestymiskieltohakemuksen ja avustamme sinua sitä koskevassa oikeudenkäynnissä.

Lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan tai muun vakavan häirinnän torjumiseksi. Jos itsensä uhatuksi tunteva henkilö ja henkilö, jota vastaan lähestymiskieltoa haetaan asuvat vakituisesti samassa asunnossa, lähestymiskielto voidaan määrätä henkeen, terveyteen tai vapauteen kohdistuvan rikoksen tai tällaisen rikoksen uhan torjumiseksi (perheen sisäinen lähestymiskielto).

Lähestymiskielto voidaan määrätä, jos on perusteltu aihe olettaa, että henkilö, jota vastaan lähestymiskieltoa haetaan, tulisi tekemään itsensä uhatuksi tuntevan henkilön henkeen, terveyteen, vapauteen tai rauhaan kohdistuvan rikoksen tai muulla tavoin vakavasti häiritsemään tätä. Sen mukaan kuin asiaa koskevassa ratkaisussa tarkemmin määrätään, lähestymiskieltoon määrätty henkilö ei saa tavata suojattavaa henkilöä eikä muuten ottaa tähän yhteyttä tai sitä yrittää (perusmuotoinen lähestymiskielto).

Kiellettyä on myös suojattavan henkilön seuraaminen ja tarkkaileminen. Jos on syytä olettaa, että perusmuotoinen lähestymiskielto ei ole riittävä rikoksen uhan tai muun häirinnän torjumiseksi, lähestymiskielto voidaan määrätä laajennettuna koskemaan myös oleskelua suojattavan henkilön vakituisen asunnon, loma-asunnon, työpaikan tai erikseen määritellyn muun niihin rinnastettavan oleskelupaikan läheisyydessä (laajennettu lähestymiskielto)